Westiksi tulemisen päivä

Tänä aamuna sain oikean nimeni oveen. Tämä on ensimmäinen kerta elämiseni ja asumiseni historiassa (edellisessä talossa oli vielä laiskempi talonmies kuin täällä). Lisäksi identiteettiäni itseni kaltaisena kudelmana vahvistaa tieto ja odotus tämäniltaisesta esiintymisestä Breathingissä vaikuttavan joukkion jatkeena. Yritin äsken lausua seinälleni kurjinta kurjan kohtalon rakkausrunoani (Tanssi), mutta ääneni sortui ja kyynelkanavissa tapahtui jotain ylimääräistä, joten jätän suosiolla nämä aiheet sivuun. Kaikkea ei voi eikä tarvitse sanoa ääneen.

Tässä eräs teksti joka kuuluu suosikkeihini ja jonka kaivoin tätä iltaa varten esiin jostain digitaalisen pöytälaatikkoni alimmaisista uumenista:

laskettelen luikuria niin taitavasti että hämmästyn joskus itsekin

esimerkki:

oletko koskaan nähnyt susien parittelevan tanssilattialla?

ne jäävät toisiinsa kiinni tuntikausiksi

niin että valomerkin jälkeen puna nousee sivustakatselijoiden kasvoille

paitsi niiden jotka ovat susia itsekin

ironian aikakaudella narrin jumaluus nousee muiden jumaluuksien ohi

ja ilveilijäkettu elää herroiksi lammaslaumojen kasinoilla

tuulikellot soivat tyynelläkin säällä

ja majakat heittäytyvät strobovaloiksi