noita-akan kanavointia

Valve-elämän edistykseni suvaitsee levittää lonkeronsa myös uniini, kiitos siitä itsellein, alitajuiset seikkailut antavat perspektiiviä ja toisinaan niistä kumpuaa ihan uudenlaista voimaa valve-elon eloon. Tällä kertaa soin itselleni mahtavia taikavoimia, kyvyn muuttua eläimeksi (sudeksi toki, olen muutenkin opiskellut niitä viimeaikoina ja koittanut herätellä itsessäni joitain niiden ominaisuuksia) ja muita mukavia taitoja, kasvatin myös hiukseni ennalleen (olin aiemmin ajellut ne pois naiseuteni merkiksi kaiketikin). Neljällä jalalla juokseminen tuntuu lentämiseltä, mutta sitähän mä muutenkin teen, myös kahdella jalalla ja ilman jalkoja. Kiitos mä ja muut ikuisuuden noita-akat, näistä ylevöittävistä oivalluksista unessa ja valveilla.



ps. kirjamessuilla nähdään (huomenna)

hyvä mä

Olen tässä vaihtanut keloja toisiin, elämä sujuu hyvin, aivoni ovat tyytyväiset, olen kokonaisuudessain tyytyväinen. Eikä se ole niin vaikeaa.

Tässä vielä joitain (mieli)kuvia.

jatkuu

1.

ehkä ratsastan kahdeksanjalkaisella merihevosella ympäri aikaa
ehkä koulutan tinasotilaita tai pinocchiokenraaleja
ehkä jännitän jouseni
ja pukeudun puiseen haarniskaan
tai kiillotan kivisen kilpeni sisäistä kamppailua varten

kuka jaksaa loputtomasti samota soilla
onko soturien värvääminen pakollista
onko kehoni laitamilla joku jota vastaan taistella

ehkä kurkotan ohi yöpöydän kohti vellovaa seinää
ehkä käännän tyytyväisenä kylkeäni ja jatkan rukousta
ehkä olen jo kotona
ja luovuttajanakin olen kaikkien taisteluiden voittaja
ja kannan laiskuuden kruunua ja oblomovilaisuuden valtikkaa





2.

kun olen itsessäni ja kaikkialla
verhoudun uskomattomuuden siniseen viittaan
keräilen matkamuistoja polkujen reunoilta
ja kesytän sudet molekyylimagiallani

kieppuessani kaikkeudessa
sulatan yhteen sen osat
ja voitan kaksintaistelussa kevyesti baba yagan
ja muut ikuisuuden noita-akat

älkää suitsiko tätä ratsua!
kumartakaa lännen ja etelän vesikuningatarta
joka kuroo umpeen magneettiset säikeet
ja seilaa vuorovetten mukana

katkera kuningatar, astraaliaavikon madonna

olen tuulisen vuoren noita
mahtavan napajäätikön sulattaja
uuden rakkauden kantaja ja vihan lähettiläs
jokien myrkyttäjä, haaskalintujen hukuttaja
lopun aikojen tulkki
ja mahtaileva konkistadori

olen tahmeaa seittiä ja juoksevaa hunajaa
olen jumalan äiti ja jumalan morsian
olen se joka matkaa etelään

olen rakkauden siemen ja vihan hedelmä
eivätkä minun silmäni ole sidotut

olen katkera kuningatar
ja astraaliaavikon madonna
ja minun käteni kantavat maailmaa
ja minun jalkani tallovat sitä

minä kävelen öisin ja lepään päivisin
minä syön vettä ja juon lintujen lihaa
minä tanssin käsilläni ja rummutan jaloillani
ja minun silmäni kuulevat sen mitä korvani eivät näe

olen vallasta juopunut neitsytkuningatar
ja nöyräksi oppinut maan rakastaja
minun suonissani virtaa musta kulta
ja minun hampaani ovat teräviksi hiotut

kun kutsun maailmaa
se kerääntyy pyörteiksi kämmenteni ylle
ja odottaa että puhallan sen taas matkoihinsa
ja kun kutsun rakkautta
se laukkaa luokseni raivopäisenä villinä hevosena

minä joudutan aikaa
ja minä hidastan sitä
ja minun taloni on rakennettu kivettyneestä puusta
ja minun tulisijani on aina lämmin

kun kurkotan kuuseen
en kapsahda katajaan
ja kun tavoitan kuuta
minä myös saan sen

olen oman metsäni kruunaamaton soturikuningas
ja oman heimoni päällikkö

minun kenkäni ovat puusta tehdyt
ja minun käteni ovat pajusta veistetyt
ja minun tanssini on ramman balettia

kun katson aurinkoon
näen siellä itseni
ja kun ulvon kuuta
ulvon itselleni

olen oman otsalohkoni valtiatar
ja oman astraaliaaveeni seppä
ja minun valtakuntani ovat minun uneni
ja kaikki mitä niiden ympärillä tapahtuu

kun minä levitän käteni
nousevat haaskalinnut taivaalle
ja kun minä syleilen itseäni
putoavat linnut kuolleina maahan

minun rakkauteni on luonut kokonaisia mannerlaattoja
ja kun ne kohtaavat
kohtaavat myös minun uneni
ja silloin koittaa tämän maailman loppu
ja jonkin toisen maailman alku
sillä silloin ovat minun uneni uneksitut
ja silloin ovat minun tarinani kerrotut