Jossittelua, voivottelua, haihattelua, jne

Voitte (kaikki kaks) oikeastaan unohtaa tuon elokuvalistani ihan täysin - taisin kuvitella että voisin oikeasti koota jonkinlaisen listauksen unohtamatta siitä jotain oleellista (esimerkiks: The Man Who Cried) tai ottamatta mukaan vähän vähemmänkin merkityksellisiä elokuvia ihan vain sen takia, että nokun, listasin tonkin, ja ton. Sadoittain elokuvia nähneenä sitä saa kaikista näkemistään elokuvista jotain irti, kaikki on katsomisen arvoista, vaikka totta kai jotkut elokuvat ovat sitä enemmän kuin toiset. Jne jne jne. Kyllästytän taas itseänikin.

Kävin ulkona viimeksi viikko sitten - voitte varmaankin päätellä siitä jotain aikaansaavuudestain. Jotain hyötyä kai tästäkin viikosta on ollut, sillä olen katsonut varmaan kahdeksan (hyvää) elokuvaa, tehnyt kaulakoruja, lukenut kirjoja ja tehnyt älykkyystestejä (ja Asperger -testin, taas, koska ilmeisesti tunnen tarvetta muistuttaa itseäni siitä että mulla on lähes varteenotettava tekosyy tehdä jokapäiväisistä asioista todella vaikeita). Olen myös yskinyt ja juonut lakritsijuurta. Aion kyllä piakkoin ihan oikeesti tehdä jotain konkreettistakin. Hauskaa sinänsä, ettei mun tietenkään tarvinnut laittaa tikkua ristiin puhelimeni löytymisenkään suhteen, saan sen nimittäin huomenna tai maanantaina postitse. Oblomovkassa kaikki hyvin.

ps.

jossittelun aatelia

Lähipäivinä mielessä olleita:

menneet, nykyiset ja tulevat ystävät ja rakastajat
menneet, nykyiset ja tulevat elämänvaiheet
musiikin tekeminen erään ystäväni kanssa
kaupungin vaihtaminen erään ystäväni kanssa (mahdollisuus)
erinäiset kuvitteelliset skenaariot siitä, tästä ja tosta
laiskottelun piiristä poistuminen

hoh hoi akkaa

Toisinaan kyllä väsytän itseäni.

Vaikka polkupyöräni toimii, sillä ajelin, instant happiness. Söin myös sushia. Ehkä osaan sittenkin järjestää itselleni ihan hyvät oltavat.



Tässä kuva sankarittarestamme/-nne tutustumassa pyhään tai profaaniin geometriaan.

jatkuu

1.

ehkä ratsastan kahdeksanjalkaisella merihevosella ympäri aikaa
ehkä koulutan tinasotilaita tai pinocchiokenraaleja
ehkä jännitän jouseni
ja pukeudun puiseen haarniskaan
tai kiillotan kivisen kilpeni sisäistä kamppailua varten

kuka jaksaa loputtomasti samota soilla
onko soturien värvääminen pakollista
onko kehoni laitamilla joku jota vastaan taistella

ehkä kurkotan ohi yöpöydän kohti vellovaa seinää
ehkä käännän tyytyväisenä kylkeäni ja jatkan rukousta
ehkä olen jo kotona
ja luovuttajanakin olen kaikkien taisteluiden voittaja
ja kannan laiskuuden kruunua ja oblomovilaisuuden valtikkaa





2.

kun olen itsessäni ja kaikkialla
verhoudun uskomattomuuden siniseen viittaan
keräilen matkamuistoja polkujen reunoilta
ja kesytän sudet molekyylimagiallani

kieppuessani kaikkeudessa
sulatan yhteen sen osat
ja voitan kaksintaistelussa kevyesti baba yagan
ja muut ikuisuuden noita-akat

älkää suitsiko tätä ratsua!
kumartakaa lännen ja etelän vesikuningatarta
joka kuroo umpeen magneettiset säikeet
ja seilaa vuorovetten mukana

hei.

Eritysemmin ei harmita, vaikka jossain mielessä voisikin, lukuvuosi on jälleen kerran etukäteen kuitattu. Kriittisestä soiteltiin perään ja läheteltiin viestejä, en ollut tavoitettavissa juuri millään tasolla. Jään taas tänne.

Näen unia lentämisestä suuntaan jos toiseenkiin, mutta valve-elämän suunnitelmat kariutuu milloin mihinkin triviaaliin seikkaan. Onnekseni kannan pettymykseni itseeni kuin kauneimman kruunun.

Oon pahimman luokan luovuttaja, mutta voittoputki jatkuu loputtomiin.

Epileptinen astraalimatka halki paskaisen kosmoksen

minun täytyy matkata kauemmas nähdäkseni lähelle
minun täytyy nähdä pilaantuneet kaivot
rujot hikiset konkistadorit
astraalianarkismin villisti kieppuvat aaveet
minun täytyy koskettaa olemisen keskusta
minun täytyy tanssia ramman balettia palavassa talossa
ja tulla osaksi villiä hevosta
minun on kuoltava ja synnyttävä aina uudelleen
asuttava myrskyn silmässä
naitava koko luomakuntaa aurallani
ja unohdettava kaikki
ja muistettava kaikki

rakastan tätä älyttömyyden ja hulluuden fiestaa
niin kuin sokea rakastaa silmiään
ja öiden ja päivien riehakasta kakofoniaa
joka tempoo ympäri kosmosta kuin patoamaton virta
ja joka tärisee ja hytkyy ja tekee kaikesta epileptistä liikettä
yhtä hytkyvää epileptistä liikettä
ja minä rakastan lähestulkoon kaikkea mikä sekoittaa atomit
ja kosmos on täynnä samanlaisia astraalipummeja
amfetamiinijoogeja ja oblomovilaisia keksijöitä
universaaleja runkkareita ja kaaoksen nussijoita
ja minä syleilen tätä paskaista kosmosta
sillä se on minun hävitykseni areena ja minun luomiseni areena
ja minun sydämeni sykkii sen levottomassa tahdissa

minun kotini on ollut monissa nimettömissä paikoissa
ja minä otan sen mukaani kun nousen junaan
tai lähden juoksuun tai vaihdan elämää
ja tämä hysteerinen aikapommi kietoutuu ympärilleni kuin lämmin viitta
ja minä syleilen tätä paskaista kosmosta ja kaikkia sen loisia
sillä minun on muistettava kaikki

Poista minusta tämä likainen rutto, ja rukoile

Maailma on tahra jumalan kengässä, enkelit korppikotkia ja minä, minun kotini oli vuorilla, minä muistin. Maailman alku pakotti minut syövyttämään jalkani, veden liikkeet ohittivat sydämeni ja se löi, löi. Auringon takana on metsä, jossa sinä rukoilet, violetti käärme juoksee ympärilläsi, aamulla jokainen on aina kuollut.

Poista minusta tämä likainen rutto

Poista minusta tämä likainen rutto

Minun syntini on rakkaus itseeni, luisevien sormieni kaariin, juutalaisuuteen oblomovilaisuuteen ambivalenssiin, nasaretilainenkin oli äpärä. Linnut piirittävät minua, mutta olen kotona, yön armoton kujanjuoksu katkoi kynteni ja äidit huutavat kauhuissaan tyttärilleen, heistä on tullut huoria. Maailma lepää tulivuoren juurella - opettele tuntemaan surua, opettele tuntemaan.

Poista minusta tämä likainen rutto

Poista minusta tämä likainen rutto

Juuri nyt,

Galaksi on kääntymässä sisäänpäin ja enkelit, korppikotkat, eksyvät radaltaan. Musta muovi nielaisee hengen, jumala on kuollut, nyt.