I CAN'T STAND IT ANYMORE!

Gracefully Controlling Others by Psychic Force

hevoruudessa.jpg

Terve taas (ei enää sairas)

Tässä kollaasi nimeltä Kateless Kate (Holtiton Holtti?), jonka kuroin kasaan Ratatatin soidessa (joka on kuin avaruuslintuin liverrystä ja robottien säveltämiä sinfonioita).

Tissien ja universumin lisäksi oon miettinyt sitä sanontaa, että kun elämä antaa sitruunoita niin silloin kandee tehdä limonaadia. No, mulle elämä on antanut mansikoita, jotka oon tyrkännyt jääkaapin perukoille odottamaan sitä täydellistä herkutteluhetkeä, jota ei koskaan tuu. Lopulta heitän homeiset mansikat roskiin. Tähän on onnekseni tuloillaan muutos, jonka pistinkin jo pyörimään lopettamalla esimerkiks turhan murehtimisen ja ylianalysoinnin. Ne jotka väittävät että moinen on mulle mahdotonta, haistakaa huilu, koska mikään ei oo koskaan ollut mahdotonta yhtään kenellekään. Enkä jaksa hirveästi murehtia sitäkään, että löydänkö koskaan sopivaa kuningasta tälle pikku valtakunnallein, koska pärjään ihan mainiosti yksinvaltiaanakin, ja niin sen kuuluukin olla. Jos joskus tuhoankin kaiken jo alkuunsa, niin ilmeisesti se on ollut tarkoituskin, sillä kuten oon joskus miettinyt, niin tuhoaminen ja luominen ovat hyvin lähellä toisiaan, ja niistä kumpikin on rakastamista ja itsensä laajentamista kehonsa ulkopuolelle, kuten myös uneksiminen (joka on kaiketi enimmäkseen luomista). Kaikki on kaoottisuudessaan hyvin seesteistä, eikä mulla oo mitään syytä epäillä sitä, etteikö mulla olis syytä epäillä itseäni, kun kuvittelen että mulla olis syytä epäillä itseäni.

Tässä vielä kappale kauneinta avaruuskujerrusta:

Sus siunakkoon

tee'elmä

Jumalainen auringonnousu tyytyväisyyteni vuorenhuippuin takaa.

Sieltä vaan huutelen teillen että whassup hollaaaaa, kuis kulkee luomani kunnan muilla osilla, itse paistattelen tääll kaikkeuden erinomaisuuden lämmössä, tsekkailen elon sirkusta aitiopaikalta jumalan oikealta ja vasemmalta puolelta.

hei.

Eritysemmin ei harmita, vaikka jossain mielessä voisikin, lukuvuosi on jälleen kerran etukäteen kuitattu. Kriittisestä soiteltiin perään ja läheteltiin viestejä, en ollut tavoitettavissa juuri millään tasolla. Jään taas tänne.

Näen unia lentämisestä suuntaan jos toiseenkiin, mutta valve-elämän suunnitelmat kariutuu milloin mihinkin triviaaliin seikkaan. Onnekseni kannan pettymykseni itseeni kuin kauneimman kruunun.

Oon pahimman luokan luovuttaja, mutta voittoputki jatkuu loputtomiin.

¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨

avarauuus

Voi vitsi;

oon vaan kehitellyt uutta/uusvanhaa identiteettiä ja leikkinyt nukeilla (materiaalisilla ja immateriaalisilla kaiketi), käynyt pikavisiitillä keskiajalla (äiti oli skorpioni, henki helvetistä, siitäkös se oli innoissaan, tai on vielä huomennakin siis), haihatellut sitä, tätä ja tota. Ostin myös Sammakon alesta (kiitti vinkistä) toisenkin kappaleen Ihalaisen Skywalker under the outlaw sunia (kirjavaraston jakamista odotellessa?) ja Ei kenenkään maalla -levyn, sekä pari muuta oivallista kirjaa. Yks tyyppi käy mun hermopäätteille, mutt se ei haittaa. Hiki ja lika on kaunista. Aivoni on täynnä luita.

tänaan

luontoasetelma

elementaalinen ryhmä

ja vanha teksti jonka löysin digitaalisesta pöytälaatikostostain;


siunattuja olkoot alkuperäiset
siunattuja olkoot kopiot, luopiot, parodiat, jatko-osat ja karvaiset sääret
siunattuja padat ja kattilat ja vaimot ja pahat henget ja kaikki vuodet
siunattuja sontiaiset
siunattuja papit
siunattuja ne joita kutsutaan pakanoiksi ja ne jotka on jo siunattu
kun taivas aukeaa, nostaa vuorovesi kauniit kasvonsa ja kuu sokeutuu
me kiidämme linnunradan kaikilla kaistoilla, se on kiitorata keskellä pimeää metsää
me tapamme rammat pojat vauhdillamme, me hukutamme alkumeren öljyyn
paska haisee stockmannin hajuvesiosastolla, myyjien kasvot valuvat pois, savu nousee polttouuneista, maa halkeaa, hevoset kahlitaan omistajiinsa, omistajat toisiinsa.
tämä kaupunki uppoaa paskaan, me uppoamme paskaan, meidän lapsemme uppoavat paskaan, meidän laulumme uppoavat paskaan, meidän runomme ja kotimme uppoavat paskaan.
pörssikurssien mahtava fanfaari soi maan hautajaisissa, lapsemme myydään Kiinaan, näkymättömät kädet vetelevät naruista, taivas muuttuu hattaraksi, ruletti maailmanpyöräksi, sormet hansikkaiksi ja talot saunoiksi. muoviset ponit laukkaavat preerialla, ei sadetta vaan sateenkaaria, ei mannerlaattoja vaan valuuttaa, soittokunnat marssivat päin seiniä ja lumi sataa ylöspäin, kenen kädessä on pisin rakkauden viiva, kenen kädessä on sellaista ollenkaan,
lumi saartaa uudisraivaajat,
akku loppuu,
aika loppuu,
tarinat loppuvat,
jumalat hukkuvat paskaan,
hiki kiertää kehää,
ketut raadellaan,
ihmiset raadellaan,
orjat ja kuninkaat raadellaan
ja yön astraalimatkaajien sielut ovat kiinni napanuorissaan,
kuka kulkee edellä,
kuka kulkee kahdella jalalla?

Tänään ajattelin, että

1.
kulkeeko joku huutajan toreilla
kulkeeko joku aavikon toreilla
kulkeeko joku samaa aikaa muilla mailla
kulkeeko kuningas samaa aikaa aavikolla
kulkeeko aavikon kuningas unen mailla

juoksuttakaa pegasosta
juoksuttakaa sleipniriä
juoksuttakaa kissaa

juokseeko aavikon kissakuningas unen mailla
juokseeko sleipnir aavikon mailla


2.
otan ja juoksen astraaliraaja kolmantena silmänä
ajan alkurannoilta kohonneen vuorennyppylän yli
olemisen odottelun vuonojen halki

keisarin pää kohoaa taivaalle
lasken sateen
otan ja juoksen astraaliraaja kolmantena silmänä
meri hylkii vettä

Kiipesin ykskaks vuorelle

Täss on tulos.


Muita uutisia: Suunnittelen jonkinlaista fuusiota mun kaikkien blogien suhteen, en tosin vielä tiedä miten käytännössä toimisin. Luen Leonard Cohenin Kauniita Häviäjiä, ja kävin katsomassa Vukia ja High Placesia (valokuvasin vähän).

Mun ajatuksen kulku on oikein tehokasta ja sujuvaa, mutta en vieläkään varsinaisesti aloita mun suurta luomistyötä, ehkä se täytyy jakaa osiin ja ripotella se usealle eri kentälle, niin tai sitähän kokoajan teenkin. Mulla vain pyörii mielessä jokin täydellinen teos. En välttämättä tee sitä koskaan, eikä se tietenkään haittaa yhtään.

catching up

yön viisijalkaiset haarapääskyperhoset koputtavat ikkunaani
olen astraaliballerina
siro ja jäntevä kuin pajunoksa
juokaa maljani tyhjäksi
te aika-aavikon kuolemattomat konkistadorikulkurit

teidän sydämenne ovat maan tomua
ja minun silmäni ovat aurinko

Matka jatkuu

Matka jatkuu, vorteksi nielaisee itsensä ja alkaa alusta, alku on loppu, välimatkoja ei ole, väliasemia ei tarvita, pisteestä alfa pisteeseen omega on matkaa yhtä paljon kuin tästä xibalbaan ja takaisin, välimatkoja ei ole, väliasemia ei tarvita, matkalippuja ei tarvita, vaelluskenkiä ei tarvita, juostaan jalattomina kuun pinnalla, tanssitaan ramman balettia auringonpilkkujen ympärillä, tämä aika ei lopu koskaan, sillä millä ei ole alkua, ei ole myöskään loppua, välimatkoja ei ole, väliasemia ei tarvita, vaeltajan jalat voidaan katkaista, astraalitanssiin ei tarvita ruumista.

Kuvien siirtely

Seitsemän kerrosta kaaosta, symmetriaa, siivet, kädet.




Theda Bara, Giza, luut.




Clara Bow, Regina Badet, lintuparvi.