ptruu polle

Päätin suunnata vikurointini rippeet johonkin entistä rakentavampaan toimintaan. Pysähtyä en toki aio, vaikka hidastaa kyllä, ainakin joillain saroilla. Joulun aikaan olen hetken yksin ja vapaa aikatauluista, sen ajan voin käyttää itselleni sopivimmalla tavalla. Sitä ennen olisi hyvä, jos jaksaisin kohdistaa kaikki korskuntani opintojani kohti - on hyvin kiinnostavaa miten lukeminen, kirjoittaminen ja jopa kääntäminen alkavat vaikuttaa luotaantyöntäviltä kun niitä tekee opintopisteitä silmälläpitäen. Toisaalta en kyll ole kovin montaa ajatusta uhrannut opintopisteille, lähinnä ne hajottavat vikurointini ovat estäneet täyspäi(väi)sen opiskelun. Oppia osaan kyllä onneksein muutenkin kuin kampuksella, mutta juur nyt lienee kannattavinta keskittyä siihen mitä kursseilla tehdään, etenkin kun suurimmalla osalla käsitellään aiheita joista haluan oikeasti oppia lisää.

Kuvassa valaistumisen kynnyksellä hiekkaa etukavioillaan pöllyttävä hevoinen - hän lienee juuri pysähtynyt.

kas tässä kolmen vuoden takainen ajankohtaisehkoksi muuttunut aarre arkistoin

uuden maailman ampiaiset katoavat,
mutta pohjan akan luolassa ne kasvavat nyrkin kokoisiksi
ja kaatavat bensiiniä juhannuskokkoihin ja keittiöihin
ja meidän kellomme kulkevat vastapäivään,
minun ja sinun,
ja meidän viikkomme ovat linjoja joita pitkin edetä apokalyptisen hurmion kautta loppuun
joka ei ole alku
sellaisena kuin jättiläiset sen tuntevat

olen laajentunut länteen ja etelään
ja minun raajani ovat alkaneet maatua
ja se tarkoittaa lähdön aikaa
ja hevosen satuloimista
ja saappaiden sitomista

kun minä lähden
minä otan mukaani ne öiden ja päivien armeijat
jotka marssivat eilisen tahdissa
ja ne öiden ja päivien armeijat
minä jätän rannalle odottamaan persialaisia
ja kun persialaiset saapuvat
saa meri punertua minun armeijani verestä

minä en mainitse sen nimeä
joka lukitsi minut torniin
mutta oman nimeni minä lausun kuin rukouksen
ja kuin rukoillen minä rakastan itseäni
ja kun seuraavan valtakunnan kuningas kysyy minulta
haluanko olla hänen kuningattarensa
minä vastaan hänelle kieltävästi
sillä minä olen oma kuningattareni
ja oma narrini
ja oma jalkapuoli ratsuni

Muotiblogaus

Kas tässä kuva kopottimista, joita mielelläni käyttäisin.

Seuraavien asioiden toimittaminen lapsenomaisena hahmona

käsien nuoleminen sokerista tai mehusta
sulkien kerääminen hautausmailta
erämaiden leikkisä tutkiminen
veteen liukeneminen
vedeksi tai ilmaksi muuttuminen
linnun ja kalan sfääreissä matkaaminen
tekemisiin perehtyminen asiantuntijan elkein
ikuisuuden noita-akkojen kanavointi erilaisten esineiden kautta
hevosena juokseminen

jaettu meri on kaksinkertainen meri
mutta kuka kulkee avojaloin
kuka juoksee villinä hevosena
kun maaston korkeimmat kohdat ovat matalampia kuin merenpohja

olen arkaainen tulennielijä
ja minun työnantajani on ilveilijäkettu

Kiipesin ykskaks vuorelle

Täss on tulos.


Muita uutisia: Suunnittelen jonkinlaista fuusiota mun kaikkien blogien suhteen, en tosin vielä tiedä miten käytännössä toimisin. Luen Leonard Cohenin Kauniita Häviäjiä, ja kävin katsomassa Vukia ja High Placesia (valokuvasin vähän).

Mun ajatuksen kulku on oikein tehokasta ja sujuvaa, mutta en vieläkään varsinaisesti aloita mun suurta luomistyötä, ehkä se täytyy jakaa osiin ja ripotella se usealle eri kentälle, niin tai sitähän kokoajan teenkin. Mulla vain pyörii mielessä jokin täydellinen teos. En välttämättä tee sitä koskaan, eikä se tietenkään haittaa yhtään.

Kuvien siirtely

Seitsemän kerrosta kaaosta, symmetriaa, siivet, kädet.




Theda Bara, Giza, luut.




Clara Bow, Regina Badet, lintuparvi.