kas tässä kolmen vuoden takainen ajankohtaisehkoksi muuttunut aarre arkistoin

uuden maailman ampiaiset katoavat,
mutta pohjan akan luolassa ne kasvavat nyrkin kokoisiksi
ja kaatavat bensiiniä juhannuskokkoihin ja keittiöihin
ja meidän kellomme kulkevat vastapäivään,
minun ja sinun,
ja meidän viikkomme ovat linjoja joita pitkin edetä apokalyptisen hurmion kautta loppuun
joka ei ole alku
sellaisena kuin jättiläiset sen tuntevat

olen laajentunut länteen ja etelään
ja minun raajani ovat alkaneet maatua
ja se tarkoittaa lähdön aikaa
ja hevosen satuloimista
ja saappaiden sitomista

kun minä lähden
minä otan mukaani ne öiden ja päivien armeijat
jotka marssivat eilisen tahdissa
ja ne öiden ja päivien armeijat
minä jätän rannalle odottamaan persialaisia
ja kun persialaiset saapuvat
saa meri punertua minun armeijani verestä

minä en mainitse sen nimeä
joka lukitsi minut torniin
mutta oman nimeni minä lausun kuin rukouksen
ja kuin rukoillen minä rakastan itseäni
ja kun seuraavan valtakunnan kuningas kysyy minulta
haluanko olla hänen kuningattarensa
minä vastaan hänelle kieltävästi
sillä minä olen oma kuningattareni
ja oma narrini
ja oma jalkapuoli ratsuni

jatkuu

1.

ehkä ratsastan kahdeksanjalkaisella merihevosella ympäri aikaa
ehkä koulutan tinasotilaita tai pinocchiokenraaleja
ehkä jännitän jouseni
ja pukeudun puiseen haarniskaan
tai kiillotan kivisen kilpeni sisäistä kamppailua varten

kuka jaksaa loputtomasti samota soilla
onko soturien värvääminen pakollista
onko kehoni laitamilla joku jota vastaan taistella

ehkä kurkotan ohi yöpöydän kohti vellovaa seinää
ehkä käännän tyytyväisenä kylkeäni ja jatkan rukousta
ehkä olen jo kotona
ja luovuttajanakin olen kaikkien taisteluiden voittaja
ja kannan laiskuuden kruunua ja oblomovilaisuuden valtikkaa





2.

kun olen itsessäni ja kaikkialla
verhoudun uskomattomuuden siniseen viittaan
keräilen matkamuistoja polkujen reunoilta
ja kesytän sudet molekyylimagiallani

kieppuessani kaikkeudessa
sulatan yhteen sen osat
ja voitan kaksintaistelussa kevyesti baba yagan
ja muut ikuisuuden noita-akat

älkää suitsiko tätä ratsua!
kumartakaa lännen ja etelän vesikuningatarta
joka kuroo umpeen magneettiset säikeet
ja seilaa vuorovetten mukana

Kun pyörre nousee Pohjolasta
menen Etelään
ja niillä sijoilla laulan astraaliaariani
tälle tyhjyydelle
joka on aina täytetty