Hyvinkin menee

Oon tässä vaihtamassa pelokkaan aikuisen haarniskaa pelottoman lapsen pellepukuun, tuntuu sopivalta. Asiain väliaikainen luonne luo pikemminkin turvallisuuden kuin turvattomuuden tunnetta, ja apatiani väistyy takaoikealle. Oon hyvässä sovussa itseni ja kaiken muunkin kanssa, ja mieluusti viettäisinkin aikaa pienestä iloitsevien ihmisten seurassa juur nyt. Ikäväksein tunnen sellaista väkeä hyvin vähän, mutta onneks oon itse itseni paras ystävä (joskin myös pahin vihollinen, jos sille päälle satun). Tää on paras kevät naismuistiin, ja voi veljet, täähän on vasta alussa. Riippuvainen olen vain oman itseni mukanaolosta. En soimaa itseäni (tai ketään muutakaan) tekemättä jääneistä asioista tai lausumatta jääneistä sanoista, oletuksenain on että tästä multiversumista ei aika lopu kesken, kaikki mitä tulee tehdä, tehdään.

Ego go

Eihän tässä tunne enää mitään syytä olla onnellinen tahi onneton, päissään tahi päätön, surullinen tahi suruton. Olenkin sitten kaikkia samanaikaisesti, enkä oikein mitään. Pakkomielteet väistyvät tieltäin kuin halkaistu meri, ravaan rennosti kuivalla maalla koko matkan, tai ainaki horisonttiin asti.

"Omista" ominaisuuksistaan irtisanoutuminen on kyllä parasta mitä tiedän, sukeltamisen ohella. Tietty sukeltaminen onkin loistava keino irtautua mielestään ja lopusta ruumiistaan, hengittämättä, seisomatta, kävelemättä, istumatta, makaamatta, ja puhumatta. Vesi lienee suosikkini.

Katsottiin tuossa myös Inception, toimi (!).

vetreytyneen hengen sukiminen näyttelykuntoon

näiden käänteentekevien päivien kuluessa hengen venyttely on saanut ruumiinikin vetreytymään
ja uusittu rehellisyyteni työntää luotaan kaikki ne apatian kaupparatsut
joiden suonkin luotani työntyvän uuden kasvavan paskamaisuuteni tieltä
katsokaa miten juhlallisesti juovun selväpäisyydestäni!
itsekontrollin illuusio on tänään paras ystäväni
ja se tarjoaa pompöösien maljapuheiden lisäksi tyyntä myrskyn edellä ja jäljessä

suosikkineuroosini kielen päällä pyyhin nurkista muut pakkomielteeni
ja vahingollisimmat kannan olallani kallion taakse ja hautaan maahan
tämä muutos on hyvin ja huolellisesti etukäteen pedattu
ja houkutus perääntyä on olematon
kuinka nautinnollista onkaan riisua pelkuruuden oksennuksenvärinen viitta!
rujo alaston ruumiini astelee ylväästi eteenne kuin riikinkukko