syys ja mä

pölyttyneiden muistikammioideni kautta rakennat tunnelia  kaikkeuksieni kohmeloytimeen
miksi tunkeudut syvyyksiini?
palaa takaisin kotisi onkaloihin
älä härnää härnättyä
älä töki muurahaispesääni tikuin joita et ole itse veistänyt

nariseva äänesi kaikuu kammmioissani kuin satakielen laulu
sanojesi merkitykset voivat olla mitä vain
eikä äänesi tavoita järkeäni

toivoisin juoksevani pois tästä kaupungista
ja sinun tavastasi muistuttaa minua olemattomuudestani


~


se miten rakennat oikosulkusi itsepintaisuuteni kangastukseen
saa sinut sädehtimään sellaista valoa
jota en ole nähnyt sitten arkkienkelini laskeutumisen
älä hämmennä tätä keitosta enempää kuin on pakko
sillä minun kulinarismini on loputonta


~

en usko rakennusten voimaan
en luota kasaan betonia joka seisoo välillämme kuin berliinin  muuri

minun saksani kohoaa sinun saksasi ympärille
halusit sitä tai et


~

ja sama kuvina:

tässä mä isken silmäni suhun

tässä mä juoksen sua karkuun

tässä me otetaan yhteen

ja täs on tulos

Sus siunakkoon

tee'elmä

Jumalainen auringonnousu tyytyväisyyteni vuorenhuippuin takaa.

Sieltä vaan huutelen teillen että whassup hollaaaaa, kuis kulkee luomani kunnan muilla osilla, itse paistattelen tääll kaikkeuden erinomaisuuden lämmössä, tsekkailen elon sirkusta aitiopaikalta jumalan oikealta ja vasemmalta puolelta.

Panoja muistiin

Oon kirjoitellut mentaalisia muistiinpanoja öisin, osa niistä kantaa jotain suurempaakin merkitystä kenties. Minä ja tietokoneeni olemme huolletut ja hyvinvoivat, ja sehän on tärkeintä. Kevät herättelee taas jotain uusia innostuksia ja intressejä, Gdanskissa kävimme siis, mua viehätti sen viiden groszyn estetiikka ja rauniot sekä maalaukset. Suunnittelen taas kaikenlaista, mut en pakota itseäni mihinkään ja lupaan olla pettymättä jos en teekään aivan kaikkea aivan heti.

Oon innoissani kaikesta kuin pieni lapsi, ja sen parempaa suhtautumista kaikkeen en oikein osaa kuvitella. Toki haluan myös rakentaa tästä kaikesta jotain, vaik oikeastaan pelkkä fiilistely voiskin riittää. Oon esimerkiksi nähnyt suosikkejani eli helmiveneitä (nautiluksia), käynyt Kinskin kotitalossa ja kävellyt kotikaupungissani kuin maailman itsekruunattu narrikuningatar. En suostu vähättelemään pienimuotoisten elämysteni arvoa.

Lisäksi oon pitkästä aikaa ihan huumassa Gainsbourgeista:

  

Ja myös Nabokovin Lolitasta ja yleensäkin kaikesta missä ollaan ihania ja keikistellään ja eletään omassa maailmassa. Toisaalta kiinnostaa myös moottoripyörät (niinku aina) ja uiminen (niinku aina) ja kaiken saattaminen tekstiksi (no tääkään ei lopu koskaan).

Itseopiskelua

Lingvistiikan, kieliopin ja muun toissijaisen, vain vähän nautintoa tuottavan aineksen sijaan olen keskittynyt katsomaan 20-50-luvuilla tehtyjä kauhuelokuvia (myös mykkiä) ja Häxanin (1922) soittaen taustalla elokuvasta ja mielentilasta riippuen Ulveria, Fever Rayta tai muuta sopivaa. Olen myös piirtänyt (ja samalla sanonut moneen kertaan 'wouh' työni realistisuutta hätkähtäin) ja kirjoittanut jotain. Edelleen kaikki yliopistoon liittyvä käännös- ja kirjoitustyö tuntuu epäoleelliselta, koska se on 'vain opiskelua' - tahkon silti kaikista mainitunlaisista tehtävistä nelosia ja vitosia. Pienen asennemuutoksen avulla voisin muuttaa ne kaikki nelosetkin vitosiksi ja arvostaa edes vähän omaa opiskeluani. Toisaalta muiden asiain opiskelu vie juuri nyt enemmän aikaa (identiteetin muodostamisen, identiteetin hajottamisen ja uudelleenrakentamisen, seksuaalisen viehätysvoiman oikein- ja väärinkäytön ja niiden eroavaisuuksien, ihastumisen ja rakastumisen ja rakastamisen ja viehtymyksen ja himoitsemisen ja yhteenkuuluvuudentunteen eroavaisuuksien, niiden eroavaisuuksien merkityksen ja merkityksettömyyden, gut feelingin, rehellisyyden, hedonismin sovittamisen rehellisyyteen, pelkuruuden sovittamisen rehellisyyteen ja hedonismiin, etc etc).

Kuvat Häxan (1922) ja Vampyr (1932)

Ego go

Eihän tässä tunne enää mitään syytä olla onnellinen tahi onneton, päissään tahi päätön, surullinen tahi suruton. Olenkin sitten kaikkia samanaikaisesti, enkä oikein mitään. Pakkomielteet väistyvät tieltäin kuin halkaistu meri, ravaan rennosti kuivalla maalla koko matkan, tai ainaki horisonttiin asti.

"Omista" ominaisuuksistaan irtisanoutuminen on kyllä parasta mitä tiedän, sukeltamisen ohella. Tietty sukeltaminen onkin loistava keino irtautua mielestään ja lopusta ruumiistaan, hengittämättä, seisomatta, kävelemättä, istumatta, makaamatta, ja puhumatta. Vesi lienee suosikkini.

Katsottiin tuossa myös Inception, toimi (!).

Muotiblogaus

Kas tässä kuva kopottimista, joita mielelläni käyttäisin.

"Nice dress"

Brandi Strickland

Unissain piirsin ja kirjoitin (kuten yleensä)

oh no

Opinnoista

Olen lukenut lähinnä englantia ja kirjoittanut lähinnä käännösteorioista. Ajatellut olen lähinnä menneitä, nykyisiä ja tulevia - siinä määrin kuin se on mahdollista. Toivon edelleen, että ehtisin kirjoittaa esseen kaikista mieleeni nousevista asioista, mutta nykyteknologialla se ei valitettavasti ole mahdollista. Koitan opetella uudestaan oppimaan tehokkaasti ja sallimaan itselleni sen nautinnon, jota oppiminen tuottaa.


Tässä vielä kuva jos toinenkin:

olemassa olemassa

kuva itsestä kenties

eräänlainen tunnelma tai sen puute

Unessa soin kaiken muun hyvän lisäksi itselleni ilon ja kunnian olla Vincent Gallon fyysisin ja henkisin ominaisuuksin varustettu yli-ihminen, joka taisi elää öisin, puhkua ja puhaltaa kerrostaloja kumoon ja kiipeillä seinissä ja katoissa kevyesti kuin joku, joka kiipeää kevyesti kuin ilma.

En viihdy missään, tai viihdyn kaikkialla, parhaiten irtonaisena. Saatan olla jonkinasteinen eskapisti, mutta todellisuustunnelintajuni on huippuluokkaa, huomaan ma. Ja: lienen itsekin pahimman luokan liioittelija, omiin näkemyksiini keskittyjä, aistihavaintojen hehkuttaja ja emotionaalinen kerjäläinen.

hyvä mä

Olen tässä vaihtanut keloja toisiin, elämä sujuu hyvin, aivoni ovat tyytyväiset, olen kokonaisuudessain tyytyväinen. Eikä se ole niin vaikeaa.

Tässä vielä joitain (mieli)kuvia.

hei.

Eritysemmin ei harmita, vaikka jossain mielessä voisikin, lukuvuosi on jälleen kerran etukäteen kuitattu. Kriittisestä soiteltiin perään ja läheteltiin viestejä, en ollut tavoitettavissa juuri millään tasolla. Jään taas tänne.

Näen unia lentämisestä suuntaan jos toiseenkiin, mutta valve-elämän suunnitelmat kariutuu milloin mihinkin triviaaliin seikkaan. Onnekseni kannan pettymykseni itseeni kuin kauneimman kruunun.

Oon pahimman luokan luovuttaja, mutta voittoputki jatkuu loputtomiin.

¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨

avarauuus

Voi vitsi;

oon vaan kehitellyt uutta/uusvanhaa identiteettiä ja leikkinyt nukeilla (materiaalisilla ja immateriaalisilla kaiketi), käynyt pikavisiitillä keskiajalla (äiti oli skorpioni, henki helvetistä, siitäkös se oli innoissaan, tai on vielä huomennakin siis), haihatellut sitä, tätä ja tota. Ostin myös Sammakon alesta (kiitti vinkistä) toisenkin kappaleen Ihalaisen Skywalker under the outlaw sunia (kirjavaraston jakamista odotellessa?) ja Ei kenenkään maalla -levyn, sekä pari muuta oivallista kirjaa. Yks tyyppi käy mun hermopäätteille, mutt se ei haittaa. Hiki ja lika on kaunista. Aivoni on täynnä luita.