Aika ja saaminen

Käytän 90% ajastani toivoen että voisin kääntää aikaa taaksepäin. Näin tehdessäni kadotan nykyisyyden kokonaan ja tuhoan tulevaisuudestakin suurimman osan. Se mikä on mennyt ei ole välttämättä suorassa solmuttomassa yhteydessä tulevaan, vaikka niin kuvittelenkin. Luulen voivani piirtää suoran viivan menneisyydestä tulevaisuuteen nykyisyyden ohi, mikä on jo lähtökohtaisesti täysin naurettava ja epäkelpo ajatus. Koitan tällä tekstillä muistuttaa jälleen itseäni siitä minkä kerran niin elävästi ymmärsin; pisteestä B ei voi palata takaisin pisteeseen A, ja kaikilla väliasemilla on pysähdyttävä ja otettava kyytiin se mitä on tulossa.

Voi olla että rakennan itselleni väkisin syitä olla onneton, mutta toisaalta en suostu uskomaan etteikö onnettomuuteni olisi aitoa. Kuka päättää mitä kenenkin aivoissa liikkuu? Eivätkö jokaisen haihattelut ja haavekuvat ole aivan yhtä tosia? Onko vallitsevilla fyysisillä olosuhteilla enemmän merkityistä kuin hengen toiminnoilla? Koska henki toimii ruumiista käsin ja kaksi henkeä voi yhdistyä vain kahden ruumiin kautta, niin sanoisin että lopulta kyse on kuitenkin jälleen kerran vain lihan liikkumisesta toisen lihan läheisyydessä. Mikäli tuoksuni tai ajatukseni etovat sinua, ole hyvä ja poistu näyttämöltä. Muussa tapauksessa esitys jatkuu kunnes jompikumpi vetää esiripun alas niin että esiintyjät jäävät sen eri puolille, tai kunnes yleisö keskeyttää esityksen moraalittomana. Esiintyjät itse eivät voi ottaa kantaa moraaliseikkoihin, sillä he voivat tarkastella tarinan kulkua vain sen sisältä käsin, eivätkä siinä maailmassa päde todellisen elämän säännöt. Jos esitys jossain vaiheessa muuttuukin todellisuudeksi, niin hahmojen olemus muuttuu ja he voivat jälleen tarkastella toimintaansa normaaliuden valossa. Tässä tilanteessa kaikki voikin olla aivan toisin kuin nyt. Itse toivoisin saavani joskus selville, miten silloin kävisi.

Tartut käsiini kuin ne auttaisivat sinua välttämään painovoiman

Olet oikeilla jäljillä

Tanssi

Näen pimeyttä kahdesti päivässä ja niiden välillä valonnopeuden

Luistelen näiden kartioiden välistä notkeasti kuin itseään lumoava käärme

ja mitä ikinä sinussa näenkin

onnistun vaatettamaan sen edelliseltä keisarilta lainattuihin säämiskäviittoihin

ja tyrkkäämään käteesi valtikan jota et jaksa kannatella ja joka polttaa nimeni ihoosi

Olen sitonut sinut kiinni ja olen ohjailevinani sinua

mutta itse tunnet kupeidesi voiman kun heittelet minua ympäri areenaa

ja lopulta palaat onnellisena karsinaasi

kätesi ja huulesi vielä taistelun jäljiltä lämpiminä ja hehkuvina kuin aavikko

Kaikki mitä aiot rakentaa tulee vielä sortumaan

syys ja mä

pölyttyneiden muistikammioideni kautta rakennat tunnelia  kaikkeuksieni kohmeloytimeen
miksi tunkeudut syvyyksiini?
palaa takaisin kotisi onkaloihin
älä härnää härnättyä
älä töki muurahaispesääni tikuin joita et ole itse veistänyt

nariseva äänesi kaikuu kammmioissani kuin satakielen laulu
sanojesi merkitykset voivat olla mitä vain
eikä äänesi tavoita järkeäni

toivoisin juoksevani pois tästä kaupungista
ja sinun tavastasi muistuttaa minua olemattomuudestani


~


se miten rakennat oikosulkusi itsepintaisuuteni kangastukseen
saa sinut sädehtimään sellaista valoa
jota en ole nähnyt sitten arkkienkelini laskeutumisen
älä hämmennä tätä keitosta enempää kuin on pakko
sillä minun kulinarismini on loputonta


~

en usko rakennusten voimaan
en luota kasaan betonia joka seisoo välillämme kuin berliinin  muuri

minun saksani kohoaa sinun saksasi ympärille
halusit sitä tai et


~

ja sama kuvina:

tässä mä isken silmäni suhun

tässä mä juoksen sua karkuun

tässä me otetaan yhteen

ja täs on tulos