Päätin suunnata vikurointini rippeet johonkin entistä rakentavampaan toimintaan. Pysähtyä en toki aio, vaikka hidastaa kyllä, ainakin joillain saroilla. Joulun aikaan olen hetken yksin ja vapaa aikatauluista, sen ajan voin käyttää itselleni sopivimmalla tavalla. Sitä ennen olisi hyvä, jos jaksaisin kohdistaa kaikki korskuntani opintojani kohti - on hyvin kiinnostavaa miten lukeminen, kirjoittaminen ja jopa kääntäminen alkavat vaikuttaa luotaantyöntäviltä kun niitä tekee opintopisteitä silmälläpitäen. Toisaalta en kyll ole kovin montaa ajatusta uhrannut opintopisteille, lähinnä ne hajottavat vikurointini ovat estäneet täyspäi(väi)sen opiskelun. Oppia osaan kyllä onneksein muutenkin kuin kampuksella, mutta juur nyt lienee kannattavinta keskittyä siihen mitä kursseilla tehdään, etenkin kun suurimmalla osalla käsitellään aiheita joista haluan oikeasti oppia lisää.
Kuvassa valaistumisen kynnyksellä hiekkaa etukavioillaan pöllyttävä hevoinen - hän lienee juuri pysähtynyt.
