Yksi mahdollisuus on tietysti hankkia
lapsi: omistaa elämänsä sille, että yrittää opettaa toista
ihmistä omistamaan elämänsä niille asioille, joille olisi itse
halunnut omistaa elämänsä. Tästä lähtökohdasta eläminen
tarjoaa teoriassa tabula rasan työstettäväksi, mutta on lähes
mahdotonta välttää kankaan tahriintuminen omasta tai ulkopuolisesta
syystä, jolloin lopputulema olisi sama kuin alkutilanne -
tyytymättömyys siihen, mille asioille elämä on omistettu.
Yleisesti ottaenkaan ongelman siirtäminen eteenpäin joko huomiselle
tai seuraavalle sukupolvelle ei sinänsä ratkaise ongelmaa, vaan
ainoastaan pelaa aikaa ja nojaa sen oletuksen varaan, että tuon
etukäteen löyhästi asetetun aikamääreen kuluttua ongelman
ratkaisuun on käytettävissä aiempaa moninaisemmat välineet.