jatkuu

1.

ehkä ratsastan kahdeksanjalkaisella merihevosella ympäri aikaa
ehkä koulutan tinasotilaita tai pinocchiokenraaleja
ehkä jännitän jouseni
ja pukeudun puiseen haarniskaan
tai kiillotan kivisen kilpeni sisäistä kamppailua varten

kuka jaksaa loputtomasti samota soilla
onko soturien värvääminen pakollista
onko kehoni laitamilla joku jota vastaan taistella

ehkä kurkotan ohi yöpöydän kohti vellovaa seinää
ehkä käännän tyytyväisenä kylkeäni ja jatkan rukousta
ehkä olen jo kotona
ja luovuttajanakin olen kaikkien taisteluiden voittaja
ja kannan laiskuuden kruunua ja oblomovilaisuuden valtikkaa





2.

kun olen itsessäni ja kaikkialla
verhoudun uskomattomuuden siniseen viittaan
keräilen matkamuistoja polkujen reunoilta
ja kesytän sudet molekyylimagiallani

kieppuessani kaikkeudessa
sulatan yhteen sen osat
ja voitan kaksintaistelussa kevyesti baba yagan
ja muut ikuisuuden noita-akat

älkää suitsiko tätä ratsua!
kumartakaa lännen ja etelän vesikuningatarta
joka kuroo umpeen magneettiset säikeet
ja seilaa vuorovetten mukana

hei.

Eritysemmin ei harmita, vaikka jossain mielessä voisikin, lukuvuosi on jälleen kerran etukäteen kuitattu. Kriittisestä soiteltiin perään ja läheteltiin viestejä, en ollut tavoitettavissa juuri millään tasolla. Jään taas tänne.

Näen unia lentämisestä suuntaan jos toiseenkiin, mutta valve-elämän suunnitelmat kariutuu milloin mihinkin triviaaliin seikkaan. Onnekseni kannan pettymykseni itseeni kuin kauneimman kruunun.

Oon pahimman luokan luovuttaja, mutta voittoputki jatkuu loputtomiin.