Kaivauksia

Oon möyrinyt jossain itseyteni pohjamudissa, huomaten että täältä löytyy ihan työstettävissä olevaa maa-ainesta ja metamorfisia kivilajeja, rikkikiisuineen (pyriitteineen) kaikkineen. Ihanaa ja palkitsevaa on tarkastella itsekkyytensä, itsenäisyytensä ja itsepäisyytensä muodostumia ylistämättä tai alistamatta niitä sen kummemmin tai nykyisyyttään ja tulevuuttaan niiden ehdottomiksi jatkeiksi. Henkilökohtaisten pohjamutieni lisäksi oon tietysti työstänyt Pyhää Porttoa, näin kevään ja uusitumisen ja itseni synnyttämisen kunniaksi.

oh no

vaikuttaa siltä,

että joudun pian kirjoittamaan jostain maan alle haudatusta, pullonmuotoiseen kuiluun sidotusta. Välttelen tätä viimeiseen asti, mutta pakkohan se on, jos ei muuten niin vastenmielisyyden läpikäymiseksi ja siten syrjäyttämiseksi. Haluaisin huutaa ja oksentaa, mutta kurkussa on pala, jonka voisin toki laulaakin pois, jos osaisin. Tietty haluaisin myös ratsastaa koirista isoimmalla, kiivetä tähkäpään torniin, sukeltaa Mariaanien hautaan, matkata aavikolla, jne...

Kaikki on siis kuten ennenkin, mutt ei sinne päinkään.

Seuraavien asioiden toimittaminen lapsenomaisena hahmona

käsien nuoleminen sokerista tai mehusta
sulkien kerääminen hautausmailta
erämaiden leikkisä tutkiminen
veteen liukeneminen
vedeksi tai ilmaksi muuttuminen
linnun ja kalan sfääreissä matkaaminen
tekemisiin perehtyminen asiantuntijan elkein
ikuisuuden noita-akkojen kanavointi erilaisten esineiden kautta
hevosena juokseminen

-

Lienee totta,
että elämäni virtaa uomieni editse nopeammin kuin sekunnit vaihtuvat toisiin
Myriadien valovuosien tai kivenheiton päässä on tuleva ja menevä kotini,
jonka ovet ovat iäti auki kutsumattomien vieraiden käydä
Uudenkuun aikaan lisään timantteja astraalikruunuuni
ja vaihdan kuluneet jalkani toisiin
Silmieni välissä näet hohtavan smaragdipyramidin
joka ohjaa eksyneet syvemmälle itseensä

noita-akan kanavointia

Valve-elämän edistykseni suvaitsee levittää lonkeronsa myös uniini, kiitos siitä itsellein, alitajuiset seikkailut antavat perspektiiviä ja toisinaan niistä kumpuaa ihan uudenlaista voimaa valve-elon eloon. Tällä kertaa soin itselleni mahtavia taikavoimia, kyvyn muuttua eläimeksi (sudeksi toki, olen muutenkin opiskellut niitä viimeaikoina ja koittanut herätellä itsessäni joitain niiden ominaisuuksia) ja muita mukavia taitoja, kasvatin myös hiukseni ennalleen (olin aiemmin ajellut ne pois naiseuteni merkiksi kaiketikin). Neljällä jalalla juokseminen tuntuu lentämiseltä, mutta sitähän mä muutenkin teen, myös kahdella jalalla ja ilman jalkoja. Kiitos mä ja muut ikuisuuden noita-akat, näistä ylevöittävistä oivalluksista unessa ja valveilla.



ps. kirjamessuilla nähdään (huomenna)

jatkuu

1.

ehkä ratsastan kahdeksanjalkaisella merihevosella ympäri aikaa
ehkä koulutan tinasotilaita tai pinocchiokenraaleja
ehkä jännitän jouseni
ja pukeudun puiseen haarniskaan
tai kiillotan kivisen kilpeni sisäistä kamppailua varten

kuka jaksaa loputtomasti samota soilla
onko soturien värvääminen pakollista
onko kehoni laitamilla joku jota vastaan taistella

ehkä kurkotan ohi yöpöydän kohti vellovaa seinää
ehkä käännän tyytyväisenä kylkeäni ja jatkan rukousta
ehkä olen jo kotona
ja luovuttajanakin olen kaikkien taisteluiden voittaja
ja kannan laiskuuden kruunua ja oblomovilaisuuden valtikkaa





2.

kun olen itsessäni ja kaikkialla
verhoudun uskomattomuuden siniseen viittaan
keräilen matkamuistoja polkujen reunoilta
ja kesytän sudet molekyylimagiallani

kieppuessani kaikkeudessa
sulatan yhteen sen osat
ja voitan kaksintaistelussa kevyesti baba yagan
ja muut ikuisuuden noita-akat

älkää suitsiko tätä ratsua!
kumartakaa lännen ja etelän vesikuningatarta
joka kuroo umpeen magneettiset säikeet
ja seilaa vuorovetten mukana