Sota

Turun varsinaisen teatterin väki (tai eräs osa väestä) halusi tän suomennettavan laulettavakseen, tein versioni, mikä oli hauskaa, koskapa en ole aiemmin suomentanut mitään laulettavaksi tarkoitettavaa. Teatterilaiset tietysti tekevät tekstillä mitä lystäävät ja lopputulos tulee olemaan varmasti jotain ihan muuta, mutta mitäpä tuosta. Myös Jonimatti teki suomennokseni pohjalta oman version, jonka joskus laulanee jossain.



On sota välillä rikkaan ja köyhän
sota välillä miehen ja naisen
Ne sotivat jotka sanovat: sota on
ja ne jotka sanovat ettei ole

Tule takaisin sotimaan, tule mukaan
Tule takaisin sotimaan,  se vasta alkaa

Asun täällä kanssa naisen ja lapsen
mikä jotenkin saa minut varpailleen
Kun nousen hänen sylistään ja hän puhuu mulle lemmestään
vertaan sitä asepalvelukseen

Tule takaisin sotimaan, älä jää lomailemaan
Tule takaisin sotimaan, jottei se meitä loukkaa
Tule takaisin sotimaan, ollaan kaikki varpaillaan

Et siedä sitä mikä oon
vaan suosit herrasmiehen muistoa vaan
mut helppo oli voittaa niin, helppo tahtoos alistaa
en sodasta mä ollut kuullutkaan

Tule takaisin sotimaan, ei syytä nolostua oo
Tule takaisin sotimaan, vielä ehdit avioon

On sota välillä rikkaan ja köyhän
sota välillä miehen ja naisen
Välillä vasemman ja oikean
välillä mustan sekä valkean
ja välillä parillisen ja parittoman

Tule takaisin sotimaan, nosta pieni taakkas
Tule takaisin sotimaan, tasoitetaan vaa'at
Tule takaisin sotimaan, etkö kuule ääntäin

Terve taas (ei enää sairas)

Tässä kollaasi nimeltä Kateless Kate (Holtiton Holtti?), jonka kuroin kasaan Ratatatin soidessa (joka on kuin avaruuslintuin liverrystä ja robottien säveltämiä sinfonioita).

Tissien ja universumin lisäksi oon miettinyt sitä sanontaa, että kun elämä antaa sitruunoita niin silloin kandee tehdä limonaadia. No, mulle elämä on antanut mansikoita, jotka oon tyrkännyt jääkaapin perukoille odottamaan sitä täydellistä herkutteluhetkeä, jota ei koskaan tuu. Lopulta heitän homeiset mansikat roskiin. Tähän on onnekseni tuloillaan muutos, jonka pistinkin jo pyörimään lopettamalla esimerkiks turhan murehtimisen ja ylianalysoinnin. Ne jotka väittävät että moinen on mulle mahdotonta, haistakaa huilu, koska mikään ei oo koskaan ollut mahdotonta yhtään kenellekään. Enkä jaksa hirveästi murehtia sitäkään, että löydänkö koskaan sopivaa kuningasta tälle pikku valtakunnallein, koska pärjään ihan mainiosti yksinvaltiaanakin, ja niin sen kuuluukin olla. Jos joskus tuhoankin kaiken jo alkuunsa, niin ilmeisesti se on ollut tarkoituskin, sillä kuten oon joskus miettinyt, niin tuhoaminen ja luominen ovat hyvin lähellä toisiaan, ja niistä kumpikin on rakastamista ja itsensä laajentamista kehonsa ulkopuolelle, kuten myös uneksiminen (joka on kaiketi enimmäkseen luomista). Kaikki on kaoottisuudessaan hyvin seesteistä, eikä mulla oo mitään syytä epäillä sitä, etteikö mulla olis syytä epäillä itseäni, kun kuvittelen että mulla olis syytä epäillä itseäni.

Tässä vielä kappale kauneinta avaruuskujerrusta:

Panoja muistiin

Oon kirjoitellut mentaalisia muistiinpanoja öisin, osa niistä kantaa jotain suurempaakin merkitystä kenties. Minä ja tietokoneeni olemme huolletut ja hyvinvoivat, ja sehän on tärkeintä. Kevät herättelee taas jotain uusia innostuksia ja intressejä, Gdanskissa kävimme siis, mua viehätti sen viiden groszyn estetiikka ja rauniot sekä maalaukset. Suunnittelen taas kaikenlaista, mut en pakota itseäni mihinkään ja lupaan olla pettymättä jos en teekään aivan kaikkea aivan heti.

Oon innoissani kaikesta kuin pieni lapsi, ja sen parempaa suhtautumista kaikkeen en oikein osaa kuvitella. Toki haluan myös rakentaa tästä kaikesta jotain, vaik oikeastaan pelkkä fiilistely voiskin riittää. Oon esimerkiksi nähnyt suosikkejani eli helmiveneitä (nautiluksia), käynyt Kinskin kotitalossa ja kävellyt kotikaupungissani kuin maailman itsekruunattu narrikuningatar. En suostu vähättelemään pienimuotoisten elämysteni arvoa.

Lisäksi oon pitkästä aikaa ihan huumassa Gainsbourgeista:

  

Ja myös Nabokovin Lolitasta ja yleensäkin kaikesta missä ollaan ihania ja keikistellään ja eletään omassa maailmassa. Toisaalta kiinnostaa myös moottoripyörät (niinku aina) ja uiminen (niinku aina) ja kaiken saattaminen tekstiksi (no tääkään ei lopu koskaan).

Soap&Skin

It may be golden

Eräs soitetuimmista kesähiteistämme 2010.

kaiken saan

oh no

Unbelievable