Westiksi tulemisen päivä

Tänä aamuna sain oikean nimeni oveen. Tämä on ensimmäinen kerta elämiseni ja asumiseni historiassa (edellisessä talossa oli vielä laiskempi talonmies kuin täällä). Lisäksi identiteettiäni itseni kaltaisena kudelmana vahvistaa tieto ja odotus tämäniltaisesta esiintymisestä Breathingissä vaikuttavan joukkion jatkeena. Yritin äsken lausua seinälleni kurjinta kurjan kohtalon rakkausrunoani (Tanssi), mutta ääneni sortui ja kyynelkanavissa tapahtui jotain ylimääräistä, joten jätän suosiolla nämä aiheet sivuun. Kaikkea ei voi eikä tarvitse sanoa ääneen.

Tässä eräs teksti joka kuuluu suosikkeihini ja jonka kaivoin tätä iltaa varten esiin jostain digitaalisen pöytälaatikkoni alimmaisista uumenista:

laskettelen luikuria niin taitavasti että hämmästyn joskus itsekin

esimerkki:

oletko koskaan nähnyt susien parittelevan tanssilattialla?

ne jäävät toisiinsa kiinni tuntikausiksi

niin että valomerkin jälkeen puna nousee sivustakatselijoiden kasvoille

paitsi niiden jotka ovat susia itsekin

ironian aikakaudella narrin jumaluus nousee muiden jumaluuksien ohi

ja ilveilijäkettu elää herroiksi lammaslaumojen kasinoilla

tuulikellot soivat tyynelläkin säällä

ja majakat heittäytyvät strobovaloiksi

Sus siunakkoon

inventaario

arpea kasvava juurakko, kengitysseppä, hengitysilma, rasiallinen koipalloja, aamiainen, ukonilma, akanvirta,

tähän väliin kulahtaneet huomautukset

- toissijaiset päätelmät, post-traumaattinen stressihäiriö, ora et labora, arvokkaana ja ylevänä, kuuseen kurkotus, ampiaisten katoaminen, kuningas juoksee, susilauma

noita-akan kanavointia

Valve-elämän edistykseni suvaitsee levittää lonkeronsa myös uniini, kiitos siitä itsellein, alitajuiset seikkailut antavat perspektiiviä ja toisinaan niistä kumpuaa ihan uudenlaista voimaa valve-elon eloon. Tällä kertaa soin itselleni mahtavia taikavoimia, kyvyn muuttua eläimeksi (sudeksi toki, olen muutenkin opiskellut niitä viimeaikoina ja koittanut herätellä itsessäni joitain niiden ominaisuuksia) ja muita mukavia taitoja, kasvatin myös hiukseni ennalleen (olin aiemmin ajellut ne pois naiseuteni merkiksi kaiketikin). Neljällä jalalla juokseminen tuntuu lentämiseltä, mutta sitähän mä muutenkin teen, myös kahdella jalalla ja ilman jalkoja. Kiitos mä ja muut ikuisuuden noita-akat, näistä ylevöittävistä oivalluksista unessa ja valveilla.



ps. kirjamessuilla nähdään (huomenna)