Näytetään tekstit, joissa on tunniste kurja kohtalo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kurja kohtalo. Näytä kaikki tekstit

2012/05/10

Westiksi tulemisen päivä

Tänä aamuna sain oikean nimeni oveen. Tämä on ensimmäinen kerta elämiseni ja asumiseni historiassa (edellisessä talossa oli vielä laiskempi talonmies kuin täällä). Lisäksi identiteettiäni itseni kaltaisena kudelmana vahvistaa tieto ja odotus tämäniltaisesta esiintymisestä Breathingissä vaikuttavan joukkion jatkeena. Yritin äsken lausua seinälleni kurjinta kurjan kohtalon rakkausrunoani (Tanssi), mutta ääneni sortui ja kyynelkanavissa tapahtui jotain ylimääräistä, joten jätän suosiolla nämä aiheet sivuun. Kaikkea ei voi eikä tarvitse sanoa ääneen.

Tässä eräs teksti joka kuuluu suosikkeihini ja jonka kaivoin tätä iltaa varten esiin jostain digitaalisen pöytälaatikkoni alimmaisista uumenista:


laskettelen luikuria niin taitavasti että hämmästyn joskus itsekin
esimerkki:
oletko koskaan nähnyt susien parittelevan tanssilattialla?
ne jäävät toisiinsa kiinni tuntikausiksi
niin että valomerkin jälkeen puna nousee sivustakatselijoiden kasvoille
paitsi niiden jotka ovat susia itsekin

ironian aikakaudella narrin jumaluus nousee muiden jumaluuksien ohi
ja ilveilijäkettu elää herroiksi lammaslaumojen kasinoilla
tuulikellot soivat tyynelläkin säällä
ja majakat heittäytyvät strobovaloiksi

2012/05/03


elän jälleen unieni varassa
- kalastelen varjojen suosiota

mikä on totta pysyy totena myös käännettäessä lauseen merkitys päälaelleen
tai käännettäessä unen semantiikkaa valveen syntaksiin

olen elänyt kuin olisimme molemmat olleet jo pitkään kuolleita
ja vaikka olen näillä käsilläni tyydyttänyt meistä kummatkin
en ole kietonut sormiani hiustesi lomaan päivätyönäni
enkä puristanut kättäsi taukoamatta

sinä ja sinä olette silta kahden kehoni välillä
ja kun toisella kietoisin jalat sinun ympärillesi
olisivat toisen rinnat sinun huulillasi

olemme kaikki eläneet kuin olisin ollut jo pitkään kuollut
ja vaikka olette noilla käsillänne tyydyttäneet meistä kummatkin
ette ole kietoneet sormianne hiusteni lomaan päivätyönänne
ettekä puristaneet kättäni taukoamatta

meidän unemme risteävät siellä missä on aavikon keskus
ja meistä jokaisella on sinne yhden askeleen verran matkaa
mutta olemme riisuneet kenkämme astuessamme moskeijaan
ja palvoessamme pykäliä omistautumisemme alttarilla
ovat kenkämme hapertuneet käyttökelvottomiksi

elän jälleen unieni varassa
sillä valveen kielioppi on katkerampaa kuin syövyttävin myrkky
ja merkitykset on haudattu niin syvälle
että niiden löytämiseen tarvitaan hypnoosia

2012/01/12

Aika ja saaminen

Käytän 90% ajastani toivoen että voisin kääntää aikaa taaksepäin. Näin tehdessäni kadotan nykyisyyden kokonaan ja tuhoan tulevaisuudestakin suurimman osan. Se mikä on mennyt ei ole välttämättä suorassa solmuttomassa yhteydessä tulevaan, vaikka niin kuvittelenkin. Luulen voivani piirtää suoran viivan menneisyydestä tulevaisuuteen nykyisyyden ohi, mikä on jo lähtökohtaisesti täysin naurettava ja epäkelpo ajatus. Koitan tällä tekstillä muistuttaa jälleen itseäni siitä minkä kerran niin elävästi ymmärsin; pisteestä B ei voi palata takaisin pisteeseen A, ja kaikilla väliasemilla on pysähdyttävä ja otettava kyytiin se mitä on tulossa.

Voi olla että rakennan itselleni väkisin syitä olla onneton, mutta toisaalta en suostu uskomaan etteikö onnettomuuteni olisi aitoa. Kuka päättää mitä kenenkin aivoissa liikkuu? Eivätkö jokaisen haihattelut ja haavekuvat ole aivan yhtä tosia? Onko vallitsevilla fyysisillä olosuhteilla enemmän merkityistä kuin hengen toiminnoilla? Koska henki toimii ruumiista käsin ja kaksi henkeä voi yhdistyä vain kahden ruumiin kautta, niin sanoisin että lopulta kyse on kuitenkin jälleen kerran vain lihan liikkumisesta toisen lihan läheisyydessä. Mikäli tuoksuni tai ajatukseni etovat sinua, ole hyvä ja poistu näyttämöltä. Muussa tapauksessa esitys jatkuu kunnes jompikumpi vetää esiripun alas niin että esiintyjät jäävät sen eri puolille, tai kunnes yleisö keskeyttää esityksen moraalittomana. Esiintyjät itse eivät voi ottaa kantaa moraaliseikkoihin, sillä he voivat tarkastella tarinan kulkua vain sen sisältä käsin, eivätkä siinä maailmassa päde todellisen elämän säännöt. Jos esitys jossain vaiheessa muuttuukin todellisuudeksi, niin hahmojen olemus muuttuu ja he voivat jälleen tarkastella toimintaansa normaaliuden valossa. Tässä tilanteessa kaikki voikin olla aivan toisin kuin nyt. Itse toivoisin saavani joskus selville, miten silloin kävisi.

2011/12/13

Tanssi


Näen pimeyttä kahdesti päivässä ja niiden välillä valonnopeuden
Luistelen näiden kartioiden välistä notkeasti kuin itseään lumoava käärme
ja mitä ikinä sinussa näenkin
onnistun vaatettamaan sen edelliseltä keisarilta lainattuihin säämiskäviittoihin
ja tyrkkäämään käteesi valtikan jota et jaksa kannatella ja joka polttaa nimeni ihoosi
Olen sitonut sinut kiinni ja olen ohjailevinani sinua
mutta itse tunnet kupeidesi voiman kun heittelet minua ympäri areenaa
ja lopulta palaat onnellisena karsinaasi
kätesi ja huulesi vielä taistelun jäljiltä lämpiminä ja hehkuvina kuin aavikko



Kaikki mitä aiot rakentaa tulee vielä sortumaan

2011/11/18

Onnellisuus mitä sä oot

Olen onnellinen ilmeisesti siitä syystä että tiedän että voisin olla onnetonkin. Pienet kakunmuruset maistuvat taivaalliselta kun tietää, ettei pääse koskaan kermavaahtoon asti.

2011/09/22

syys ja mä

pölyttyneiden muistikammioideni kautta rakennat tunnelia  kaikkeuksieni kohmeloytimeen
miksi tunkeudut syvyyksiini?
palaa takaisin kotisi onkaloihin
älä härnää härnättyä
älä töki muurahaispesääni tikuin joita et ole itse veistänyt

nariseva äänesi kaikuu kammmioissani kuin satakielen laulu
sanojesi merkitykset voivat olla mitä vain
eikä äänesi tavoita järkeäni

toivoisin juoksevani pois tästä kaupungista
ja sinun tavastasi muistuttaa minua olemattomuudestani


~


se miten rakennat oikosulkusi itsepintaisuuteni kangastukseen
saa sinut sädehtimään sellaista valoa
jota en ole nähnyt sitten arkkienkelini laskeutumisen
älä hämmennä tätä keitosta enempää kuin on pakko
sillä minun kulinarismini on loputonta


~

en usko rakennusten voimaan
en luota kasaan betonia joka seisoo välillämme kuin berliinin  muuri

minun saksani kohoaa sinun saksasi ympärille
halusit sitä tai et


~

ja sama kuvina:












tässä mä isken silmäni suhun














tässä mä juoksen sua karkuun















tässä me otetaan yhteen













ja täs on tulos