Loputtomien hetkien säilöminen aika-avaruuden pöytälaatikkoon

Nimettömät alkumerikarhut hyräilevät kehtolauluja linja-autoissa
Tämä hetki niin kuin kaikki hetket on pyhä
Säilökää siis nämäkin sekunnit aika-avaruuden pöytälaatikkoon
Ottakaa nämä laulut ja tehkää niistä tämän vuosituhannen hymni
oodi kirjoittamattomille säännöille ja lunastamattomille lupauksille
tai taivaallinen ylistysvirsi kvanttikuolemattomuudelle
tai kuvitteelliselle kaksineuvoiselle jumalhahmolle

On mahdollista kuvittaa kaaoksen säkeet järjestäytynein fraktaalimuodoin
ja merenpohjan terra incognitaa kansoittavat lukemattomat kamikaze-soturit
tai villeimmissä kuvitelmissa loputtomat jalattomien tanssijattarien laumat

Vuosirenkaiden karttuessa hehkuvan magman ympärille
syvänmerenkamikazet valmistautuvat maanpäällisten maailmojen invaasioon
ja avaruuden aavikoilla puhaltavat muutoksen aurinkotuulet

Säilökää siis nämäkin sekunnit aika-avaruuden pölyttyneeseen pöytälaatikkoon
josta ne kenties löydetään niiden olentojen toimesta
jotka käyttävät kolmatta silmäänsä ensimmäisen ja toisen sijaan
ja jotka tietävät mistä etsiä astraalimaailmojen reunoja

Tänään ajattelin, että

1.
kulkeeko joku huutajan toreilla
kulkeeko joku aavikon toreilla
kulkeeko joku samaa aikaa muilla mailla
kulkeeko kuningas samaa aikaa aavikolla
kulkeeko aavikon kuningas unen mailla

juoksuttakaa pegasosta
juoksuttakaa sleipniriä
juoksuttakaa kissaa

juokseeko aavikon kissakuningas unen mailla
juokseeko sleipnir aavikon mailla


2.
otan ja juoksen astraaliraaja kolmantena silmänä
ajan alkurannoilta kohonneen vuorennyppylän yli
olemisen odottelun vuonojen halki

keisarin pää kohoaa taivaalle
lasken sateen
otan ja juoksen astraaliraaja kolmantena silmänä
meri hylkii vettä

yön viisijalkaiset haarapääskyperhoset koputtavat ikkunaani
olen astraaliballerina
siro ja jäntevä kuin pajunoksa
juokaa maljani tyhjäksi
te aika-aavikon kuolemattomat konkistadorikulkurit

teidän sydämenne ovat maan tomua
ja minun silmäni ovat aurinko

Kiertotie keitaalle tai uuden unen luominen

aavikoitunut ratsastaja etsii sydäntään

taivas valuu niskaani kuin märkä ja painava kangas
paholainen soittaa viulua katoilla joilla kukaan ei tanssi
kun kuolema kulkee kaduilla, se valitsee kiertotien
joka kulkee sinun kotisi kautta

elämä ei tarvitse ketään
eikä eläin tarvitse kesyttäjää

minä makaan valuvan taivaan alla
ja minun vuoteeni on kuoleman reitin varrella
mutta miten hitaasti päivät kulkevatkaan ohitseni tällä aavikolla
jonka ainoa keidas olen minä itse

olen kulkenut vain lyhyen matkan
mutta olen väsynyt laahaamaan jalkojani
aurinko saa minut voimaan huonosti
ja pimeys kietoo pitkät sormensa ympärilleni kuin korppikotka

jumalten oksennus ja lähteminen

ihmiset liikkuvat, mutta vain palatakseen kotiin
jumalat oksentavat suuhuni
ja minun paikkani on vuoren sisässä
hehkuvan magman keskellä

minä rakastelen varjoja
jotka uskottelevat olevansa ihmisiä
ja aamut puhaltavat niskaani armottomina

aika lähteä on aina
ja sen vuoksi en koskaan lähde

herääminen ja uuden luominen

kaikki mikä kulkee unieni läpi
on veistetty ennen maailman alkua
minä hengitän vettä
ja olen tekemättä mitään

talot kuiskailevat keskenään samoin kuin puut
mutta ihmiset ovat kuuroja

maailma makaa paikoillaan ja odottaa
en ole vielä kuollut

¤

*

aikavarkaat kulkevat yössä kuin pahaiset saalistajat
ja vuodet juoksevat avuttomina heidän päidensä yli
niin kuin karkotetut juoksevat kehää kotinsa ympärillä

astraaliaavikon hyinen tuuli nostattaa kuolleet rotkoista
ja kumartamaan skitsofreenisiä kuninkaita
tämä aika on mätänevän sydämen aikaa
tämä aika on villin tanssin ja päättömien hevosten aikaa

meklarit tanssivat palavissa torneissaan
mutta merirosvojen utopiat heräävät taas eloon
aika-avaruuden kieppuvan lähteen tuolla puolen
ja yksisarviset ja visionäärikentaurit juoksevat sleipnirin kanssa kilpaa ajan läpi ja kymmenesti sen ympäri
ja kellotaulut sulavat
ja kaappikellot kaatuvat kohisten alkumereen
joka nielaisee suu vaahdoten koko valuvan ajan
ja joka nielaisee suu vaahdoten kaikki mantereet
ja sylkäisee ulos yhden vulkaanisen saaren
kaikkien niiden kuonamannerten tilalle
ja tuohon saareen kasvaa uusi yggdrasil
ja tuohon saareen alkumerirosvot tekevät leirinsä
ja perustavat uuden autonomisen vyöhykkeen



~

vaihtuvan ajan kosmonautit nielevät jumalten paskaa
ja jänikset juoksevat kettujen kanssa kehää rapa nuilla
systemaattisen kaaoksen fraktaaliameebat juhlivat
ja heittelevät sähikäisiä avaruuden reunoille
jossa uuden ja vanhan ajan astraalirunkkarit pitävät orgioitaan
maankuori järisee ja halkeaa ja meret kuohuvat
syvänmeren kalat ovat kuulevinaan miten heidän ylä- ja alapuolellaan maa ja ilma tanssivat onttojen
puiden sisällä masurkkaa jalkapuolten sotilaiden kanssa

aika venyy kuin kuminauha kosmoksen ympärille
ja painovoimamiehet kiskovat sen suitsista
ja kasakat mäiskivät sen kupeita kannuksillaan

Runoja ajan, kaaoksen ja egotrippailun tiimoilta

juoksen käsieni varassa ajan alkukallion trapetsia
suoneni kierrättävät jättiläiskissojen verta
soluni jakautuvat ja kuolevat uudelleen
olen sähikäiskuningatar
jonka valtaistuin on tulivuoreen hakattu

-

kantakaa keisarille uusi vaimo!
hänen vanhat jalkansa ovat hiiltyneet kiinni palatsin portaisiin
ja hänen kasvonsa ovat vanhat kuin sen tammen runko
joka kasvaa siellä missä maailma taittuu ja jakautuu
kantakaa selässänne tynnyreittäin parantavia öljyjä
halki armottoman aavikon
ja peskää keisarin kuivuneet sormet
jotka ovat ohuet ja hauraat kuin sen pajun oksat
joka kasvaa siellä missä maa halkeaa ja nielee ajan
kantakaa unien valtiasta kissankultatuolissa
joutomaalla kuoleman valtakunnan reunoilla
ja lausukaa rukouksenne sille puulle
johon karhun kallo on nostettu
tarttukaa ajan härkä-äitiä sarvista
ja nouskaa taivaanvuohen kanssa soidintanssiin
läpi kirjokantta halkovan vorteksin

kantakaa keisarille uusi vaimo
ja laskekaa helmiveneet takaisin alkumereen

-

olen eläin-eläin
kaaoksen omni-impotentti tinasoturi
vedän boakäärmeet silmille ja juoksen pellon halki
kastimerkkinäni kolmas piilolinssi
aika syö uudet riutat
voin upottaa kotini atlantiksen torille
kuolleenakin egoni on himalajaa suurempi

-

ottakaa minut kiinni
uin ajan edellä alkumeren aallokoissa
ylitän linnunradan kanaalia
vaikka olen uimataidoton seireeni

juokaa kanssani malja alun ja lopun kunniaksi
tässä hetkessä joka jatkuu

kolme asiaa

1.

minä olen variksen sulka
aurinko kiertää länteen
aika kuopii paikoillaan
minä venytän aikaa
aika kuopii paikoillaan
aurinko kiertää länteen
minä olen variksen sulka



2.

sinun sormissasi on hukkuvan maailman todistus
haaskalinnut nääntyvät nälkään ilman ihmistä
ja ihmiset nääntyvät nälkään ilman haaskalintuja
sinun sormissasi on valkoisen taian todistus
ja haaskalinnut kiertävät kehää maailman reunoilla

3.

puu humisee
minä olen kylmän rakkauden lintu
puu laulaa surullista laulua
minä sulatan napajäätiköt

jumala nukkuu
kuninkaat ovat lakanneet syntymästä uudelleen
jumala on unohtanut
kuninkaat ovat muurautuneet seiniin

kaksi poikaa tekee uuden maailman
kaksi poikaa juoksee metsään

puu laulaa surullista laulua
minä olen kylmän rakkauden lintu

katkera kuningatar, astraaliaavikon madonna

olen tuulisen vuoren noita
mahtavan napajäätikön sulattaja
uuden rakkauden kantaja ja vihan lähettiläs
jokien myrkyttäjä, haaskalintujen hukuttaja
lopun aikojen tulkki
ja mahtaileva konkistadori

olen tahmeaa seittiä ja juoksevaa hunajaa
olen jumalan äiti ja jumalan morsian
olen se joka matkaa etelään

olen rakkauden siemen ja vihan hedelmä
eivätkä minun silmäni ole sidotut

olen katkera kuningatar
ja astraaliaavikon madonna
ja minun käteni kantavat maailmaa
ja minun jalkani tallovat sitä

minä kävelen öisin ja lepään päivisin
minä syön vettä ja juon lintujen lihaa
minä tanssin käsilläni ja rummutan jaloillani
ja minun silmäni kuulevat sen mitä korvani eivät näe

olen vallasta juopunut neitsytkuningatar
ja nöyräksi oppinut maan rakastaja
minun suonissani virtaa musta kulta
ja minun hampaani ovat teräviksi hiotut

kun kutsun maailmaa
se kerääntyy pyörteiksi kämmenteni ylle
ja odottaa että puhallan sen taas matkoihinsa
ja kun kutsun rakkautta
se laukkaa luokseni raivopäisenä villinä hevosena

minä joudutan aikaa
ja minä hidastan sitä
ja minun taloni on rakennettu kivettyneestä puusta
ja minun tulisijani on aina lämmin

kun kurkotan kuuseen
en kapsahda katajaan
ja kun tavoitan kuuta
minä myös saan sen

olen oman metsäni kruunaamaton soturikuningas
ja oman heimoni päällikkö

minun kenkäni ovat puusta tehdyt
ja minun käteni ovat pajusta veistetyt
ja minun tanssini on ramman balettia

kun katson aurinkoon
näen siellä itseni
ja kun ulvon kuuta
ulvon itselleni

olen oman otsalohkoni valtiatar
ja oman astraaliaaveeni seppä
ja minun valtakuntani ovat minun uneni
ja kaikki mitä niiden ympärillä tapahtuu

kun minä levitän käteni
nousevat haaskalinnut taivaalle
ja kun minä syleilen itseäni
putoavat linnut kuolleina maahan

minun rakkauteni on luonut kokonaisia mannerlaattoja
ja kun ne kohtaavat
kohtaavat myös minun uneni
ja silloin koittaa tämän maailman loppu
ja jonkin toisen maailman alku
sillä silloin ovat minun uneni uneksitut
ja silloin ovat minun tarinani kerrotut