Matka jatkuu

Matka jatkuu, vorteksi nielaisee itsensä ja alkaa alusta, alku on loppu, välimatkoja ei ole, väliasemia ei tarvita, pisteestä alfa pisteeseen omega on matkaa yhtä paljon kuin tästä xibalbaan ja takaisin, välimatkoja ei ole, väliasemia ei tarvita, matkalippuja ei tarvita, vaelluskenkiä ei tarvita, juostaan jalattomina kuun pinnalla, tanssitaan ramman balettia auringonpilkkujen ympärillä, tämä aika ei lopu koskaan, sillä millä ei ole alkua, ei ole myöskään loppua, välimatkoja ei ole, väliasemia ei tarvita, vaeltajan jalat voidaan katkaista, astraalitanssiin ei tarvita ruumista.

Runoja ajan, kaaoksen ja egotrippailun tiimoilta

juoksen käsieni varassa ajan alkukallion trapetsia
suoneni kierrättävät jättiläiskissojen verta
soluni jakautuvat ja kuolevat uudelleen
olen sähikäiskuningatar
jonka valtaistuin on tulivuoreen hakattu

-

kantakaa keisarille uusi vaimo!
hänen vanhat jalkansa ovat hiiltyneet kiinni palatsin portaisiin
ja hänen kasvonsa ovat vanhat kuin sen tammen runko
joka kasvaa siellä missä maailma taittuu ja jakautuu
kantakaa selässänne tynnyreittäin parantavia öljyjä
halki armottoman aavikon
ja peskää keisarin kuivuneet sormet
jotka ovat ohuet ja hauraat kuin sen pajun oksat
joka kasvaa siellä missä maa halkeaa ja nielee ajan
kantakaa unien valtiasta kissankultatuolissa
joutomaalla kuoleman valtakunnan reunoilla
ja lausukaa rukouksenne sille puulle
johon karhun kallo on nostettu
tarttukaa ajan härkä-äitiä sarvista
ja nouskaa taivaanvuohen kanssa soidintanssiin
läpi kirjokantta halkovan vorteksin

kantakaa keisarille uusi vaimo
ja laskekaa helmiveneet takaisin alkumereen

-

olen eläin-eläin
kaaoksen omni-impotentti tinasoturi
vedän boakäärmeet silmille ja juoksen pellon halki
kastimerkkinäni kolmas piilolinssi
aika syö uudet riutat
voin upottaa kotini atlantiksen torille
kuolleenakin egoni on himalajaa suurempi

-

ottakaa minut kiinni
uin ajan edellä alkumeren aallokoissa
ylitän linnunradan kanaalia
vaikka olen uimataidoton seireeni

juokaa kanssani malja alun ja lopun kunniaksi
tässä hetkessä joka jatkuu

Uuden kosmoksen avautuminen puiden ja feeniksin radan kautta

juuret kasvavat maan sydämiin kiinni ja puut repeytyvät paikoiltaan kuin ajan alussa
tämä ametistien virta syöksee radaltaan koko tunnetun kosmoksen ja kaikki sen kuninkaat
nälkäänäkevät sormeni tarrautuvat ahnaasti alkukäärmeisiin ja irminsul taipuu kuin ohut oksa
tämä on maailman syntyminen
tämä on maailman syntyminen
tämä on maailman syntyminen
joka on samaa kuin kuolema ja nukkuminen joka on samaa kuin puhe ja rakasteleminen
alkuhenkien suut avautuvat ja kumiseva vaskilintu lentää feeniksin radalla
tämä maailma jakautuu ja palaa yhdeksi
tämä maailma kumisee ja jakautuu ja palaa yhdeksi
ja minun vatsani aukeaa ja luo uuden maailman joka on vanhempi kuin aika
ja minun silmäni aukeavat ja luovat uuden meren joka on alkumeren äiti
ja minun jalkani aukeavat ja minun vatsani ja silmäni aukeavat kaikki samaan aikaan
ja juuret täyttävät hiussuonteni mutkat ja kaikki eläimet juoksevat minun kanssani
kaikki eläimet juoksevat minun kanssani olemisen alkuun ja kahdeksantoista kertaa sen ympäri
ja tämä on se reitti joka on karttoihin merkitty
ja tämä on se paikka joka on karttoihin merkitty
ja tämä on se aika joka on maailmaan säädetty
ja tämä on se aika joka pyörittää älytöntä olentoa kosmoksen reunoilla ja sotkee kompassit
jumalat oksentavat suuhuni
jumalat oksentavat suuhuni
jumalat oksentavat suuhuni
anna minulle auringon aika
anna minulle aurinko