Matka jatkuu

Matka jatkuu, vorteksi nielaisee itsensä ja alkaa alusta, alku on loppu, välimatkoja ei ole, väliasemia ei tarvita, pisteestä alfa pisteeseen omega on matkaa yhtä paljon kuin tästä xibalbaan ja takaisin, välimatkoja ei ole, väliasemia ei tarvita, matkalippuja ei tarvita, vaelluskenkiä ei tarvita, juostaan jalattomina kuun pinnalla, tanssitaan ramman balettia auringonpilkkujen ympärillä, tämä aika ei lopu koskaan, sillä millä ei ole alkua, ei ole myöskään loppua, välimatkoja ei ole, väliasemia ei tarvita, vaeltajan jalat voidaan katkaista, astraalitanssiin ei tarvita ruumista.

¤

*

aikavarkaat kulkevat yössä kuin pahaiset saalistajat
ja vuodet juoksevat avuttomina heidän päidensä yli
niin kuin karkotetut juoksevat kehää kotinsa ympärillä

astraaliaavikon hyinen tuuli nostattaa kuolleet rotkoista
ja kumartamaan skitsofreenisiä kuninkaita
tämä aika on mätänevän sydämen aikaa
tämä aika on villin tanssin ja päättömien hevosten aikaa

meklarit tanssivat palavissa torneissaan
mutta merirosvojen utopiat heräävät taas eloon
aika-avaruuden kieppuvan lähteen tuolla puolen
ja yksisarviset ja visionäärikentaurit juoksevat sleipnirin kanssa kilpaa ajan läpi ja kymmenesti sen ympäri
ja kellotaulut sulavat
ja kaappikellot kaatuvat kohisten alkumereen
joka nielaisee suu vaahdoten koko valuvan ajan
ja joka nielaisee suu vaahdoten kaikki mantereet
ja sylkäisee ulos yhden vulkaanisen saaren
kaikkien niiden kuonamannerten tilalle
ja tuohon saareen kasvaa uusi yggdrasil
ja tuohon saareen alkumerirosvot tekevät leirinsä
ja perustavat uuden autonomisen vyöhykkeen



~

vaihtuvan ajan kosmonautit nielevät jumalten paskaa
ja jänikset juoksevat kettujen kanssa kehää rapa nuilla
systemaattisen kaaoksen fraktaaliameebat juhlivat
ja heittelevät sähikäisiä avaruuden reunoille
jossa uuden ja vanhan ajan astraalirunkkarit pitävät orgioitaan
maankuori järisee ja halkeaa ja meret kuohuvat
syvänmeren kalat ovat kuulevinaan miten heidän ylä- ja alapuolellaan maa ja ilma tanssivat onttojen
puiden sisällä masurkkaa jalkapuolten sotilaiden kanssa

aika venyy kuin kuminauha kosmoksen ympärille
ja painovoimamiehet kiskovat sen suitsista
ja kasakat mäiskivät sen kupeita kannuksillaan

Epileptinen astraalimatka halki paskaisen kosmoksen

minun täytyy matkata kauemmas nähdäkseni lähelle
minun täytyy nähdä pilaantuneet kaivot
rujot hikiset konkistadorit
astraalianarkismin villisti kieppuvat aaveet
minun täytyy koskettaa olemisen keskusta
minun täytyy tanssia ramman balettia palavassa talossa
ja tulla osaksi villiä hevosta
minun on kuoltava ja synnyttävä aina uudelleen
asuttava myrskyn silmässä
naitava koko luomakuntaa aurallani
ja unohdettava kaikki
ja muistettava kaikki

rakastan tätä älyttömyyden ja hulluuden fiestaa
niin kuin sokea rakastaa silmiään
ja öiden ja päivien riehakasta kakofoniaa
joka tempoo ympäri kosmosta kuin patoamaton virta
ja joka tärisee ja hytkyy ja tekee kaikesta epileptistä liikettä
yhtä hytkyvää epileptistä liikettä
ja minä rakastan lähestulkoon kaikkea mikä sekoittaa atomit
ja kosmos on täynnä samanlaisia astraalipummeja
amfetamiinijoogeja ja oblomovilaisia keksijöitä
universaaleja runkkareita ja kaaoksen nussijoita
ja minä syleilen tätä paskaista kosmosta
sillä se on minun hävitykseni areena ja minun luomiseni areena
ja minun sydämeni sykkii sen levottomassa tahdissa

minun kotini on ollut monissa nimettömissä paikoissa
ja minä otan sen mukaani kun nousen junaan
tai lähden juoksuun tai vaihdan elämää
ja tämä hysteerinen aikapommi kietoutuu ympärilleni kuin lämmin viitta
ja minä syleilen tätä paskaista kosmosta ja kaikkia sen loisia
sillä minun on muistettava kaikki