veistetty oksentaminen

kauhun tunteminen on vapaaehtoista
jos nyt lähtisin
et siitä ottaisi itseesi muuta kuin satunnaiset nuolemiset
nimeänkö kylkiluusi mukaani
kuljetanko muistoasi teiden varsilla
oksennanko nimesi ojanpohjalle
jos minua huudatkin
en sitä kuule

Poista minusta tämä likainen rutto, ja rukoile

Maailma on tahra jumalan kengässä, enkelit korppikotkia ja minä, minun kotini oli vuorilla, minä muistin. Maailman alku pakotti minut syövyttämään jalkani, veden liikkeet ohittivat sydämeni ja se löi, löi. Auringon takana on metsä, jossa sinä rukoilet, violetti käärme juoksee ympärilläsi, aamulla jokainen on aina kuollut.

Poista minusta tämä likainen rutto

Poista minusta tämä likainen rutto

Minun syntini on rakkaus itseeni, luisevien sormieni kaariin, juutalaisuuteen oblomovilaisuuteen ambivalenssiin, nasaretilainenkin oli äpärä. Linnut piirittävät minua, mutta olen kotona, yön armoton kujanjuoksu katkoi kynteni ja äidit huutavat kauhuissaan tyttärilleen, heistä on tullut huoria. Maailma lepää tulivuoren juurella - opettele tuntemaan surua, opettele tuntemaan.

Poista minusta tämä likainen rutto

Poista minusta tämä likainen rutto

Juuri nyt,

Galaksi on kääntymässä sisäänpäin ja enkelit, korppikotkat, eksyvät radaltaan. Musta muovi nielaisee hengen, jumala on kuollut, nyt.