Voitte (kaikki kaks) oikeastaan unohtaa tuon elokuvalistani ihan täysin - taisin kuvitella että voisin oikeasti koota jonkinlaisen listauksen unohtamatta siitä jotain oleellista (esimerkiks: The Man Who Cried) tai ottamatta mukaan vähän vähemmänkin merkityksellisiä elokuvia ihan vain sen takia, että nokun, listasin tonkin, ja ton. Sadoittain elokuvia nähneenä sitä saa kaikista näkemistään elokuvista jotain irti, kaikki on katsomisen arvoista, vaikka totta kai jotkut elokuvat ovat sitä enemmän kuin toiset. Jne jne jne. Kyllästytän taas itseänikin.
Kävin ulkona viimeksi viikko sitten - voitte varmaankin päätellä siitä jotain aikaansaavuudestain. Jotain hyötyä kai tästäkin viikosta on ollut, sillä olen katsonut varmaan kahdeksan (hyvää) elokuvaa, tehnyt kaulakoruja, lukenut kirjoja ja tehnyt älykkyystestejä (ja Asperger -testin, taas, koska ilmeisesti tunnen tarvetta muistuttaa itseäni siitä että mulla on lähes varteenotettava tekosyy tehdä jokapäiväisistä asioista todella vaikeita). Olen myös yskinyt ja juonut lakritsijuurta. Aion kyllä piakkoin ihan oikeesti tehdä jotain konkreettistakin. Hauskaa sinänsä, ettei mun tietenkään tarvinnut laittaa tikkua ristiin puhelimeni löytymisenkään suhteen, saan sen nimittäin huomenna tai maanantaina postitse. Oblomovkassa kaikki hyvin.
ps.
3 kommenttia:
jos meinaat jatkaa elokuvittelua, etkä ole nähnyt elokuvaa niin kuin taivaassa (såsom i himmelen), elä se.
Kiitti vinkistä! Vaikuttaa aika perinteiseltä katsomisen arvoiselta elämäleffalta, joita ei varmaan voi koskaan katsoa liian useita.
joo, sinnepäin!
Lähetä kommentti