Velvollisuus elää

Olen usein miettinyt, että jos tekee jonkin oivalluksen unessa, vaikuttaako se alitajuisesti valve-elämän toimintaan, vaikka sen olisikin aamuun mennessä unohtanut. Uskon vaikuttavan, ja kaikkihan mitä todeksi uskoo on totta. Viime yönä ymmärsin jotain oleellista sen suhteen, millaisella otteella elämää kuuluu ohjata jotta sen saa kääntymään aina haluamaansa suuntaan. Luulisin että olen harjoittanut kyseistä tekniikkaa jo jonkin aikaa, vaihtelevalla menestyksellä toki. Mielikuva tästä liittyy purjeveneen ruorin käsittelyyn ja purjeiden säätämiseen (usein pelkään näkymättömiä karikkoja niin paljon että kierrän houkuttelevimmatkin saaret, yleensä jääden pyörimään kehää niiden laitamilla ja katselemaan kaihoten kuivaa maata) ja toisaalta myös legopalikoilla rakentamiseen. Rakennetaan malli toivotusta tuloksesta, puhalletaan siihen elämä ja katsotaan kun se alkaa toteuttaa itseään.

Sillä, huijaanko itseäni joka päivä aamusta iltaan ei ole kauheasti merkitystä. Tällä hetkellä keskityn pitämään rattaat pyörimässä, ja niin kauan kuin jaksan veivata jyviä jauhoiksi, pidän ajatukseni työskentelyssä. Välillä toki täytyy hengähtää ja silloin putoan välittömästi kuiluun, ellen keskity leipomaan leipää. Olen päättänyt pakottaa itseni elämään niin kauan kuin olen hengissä.