Olen vuoroin innoissani, vuoroin kauhuissani. Syyt kummallekin tunteelle tuntuvat olevan suunnilleen samat. Välttelen näitä ääripäitä pitämällä itseni ikävystyneenä, mikä kuitenkin lopulta aina johtaa kauhuun.
Ajattelen edelleen liikaa ja varmaankin paras ja kenties ainoa ratkaisu ongelmiini olisi ottaa käyttöön jokin hyvin fyysinen harrastus, joka olisi kyllin monimutkainen jotten voisi sitä tehdessäni ajatella muuta, mutta toisaalta tarpeeksi yksinkertainen jotten varsinaisesti ajattelisi sitäkään. Luulisin että varteenotettavia vaihtoehtoja olisivat esimerkiksi halkojen hakkaaminen, laitesukellus, nyrkkeily, pienoismallien kasaaminen, kukka-asetelmien teko tai jousiammunta. Valitettavasti olen rahaton ja ainoat mahdollisuuteni ovat kynsien lakkaaminen, ruuanlaitto, nyrkkipyykin peseminen, kollaasien tekeminen ja seksi. Toisaalta kukapa ei mieluummin harrastaisi seksiä kuin kasaisi pienoismalleja? No, parempi kai keskittyen ja rakkaudella kasattu pienoismalli kuin päinvastaisin tavoin toteutettu pano?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti