pölyttyneiden muistikammioideni kautta rakennat tunnelia kaikkeuksieni kohmeloytimeen
miksi tunkeudut syvyyksiini?
palaa takaisin kotisi onkaloihin
älä härnää härnättyä
älä töki muurahaispesääni tikuin joita et ole itse veistänyt
nariseva äänesi kaikuu kammmioissani kuin satakielen laulu
sanojesi merkitykset voivat olla mitä vain
eikä äänesi tavoita järkeäni
toivoisin juoksevani pois tästä kaupungista
ja sinun tavastasi muistuttaa minua olemattomuudestani
~
se miten rakennat oikosulkusi itsepintaisuuteni kangastukseen
saa sinut sädehtimään sellaista valoa
jota en ole nähnyt sitten arkkienkelini laskeutumisen
älä hämmennä tätä keitosta enempää kuin on pakko
sillä minun kulinarismini on loputonta
~
en usko rakennusten voimaan
en luota kasaan betonia joka seisoo välillämme kuin berliinin muuri
minun saksani kohoaa sinun saksasi ympärille
halusit sitä tai et
~
ja sama kuvina:
tässä mä isken silmäni suhun
tässä mä juoksen sua karkuun
tässä me otetaan yhteen
ja täs on tulos
3 kommenttia:
Verrattomasti sanailtu.
Kiitoks. Samoin omassas.
Kiitos.
Lähetä kommentti