no niin

nyt on ollut riittävästi sitä kaikkea, mistä olen aiemmin puhunut. villaisella ei asiaa voi painaa, mutta ehkä tästä voi jotain oppia itsereflektion keinoin. selvästikään en tule toimeen pelkästään itseni kanssa ja tarvitsen paljon läheisiä ihmisiä ympärilleni. tulevaisuudessa on jotain innostavaa juuri itseäni varten, mutta siihen menee vielä jonkin aikaa. sitä ennen täytyy oppia elämään vielä paremmin yksin. toisaalta vastustan ajatusta. en usko, että ihmisluonnolle sopii yksin elo. ratkaisuni teen yksin, voimani kumpuaa itsestäni, mutta jotta voisin jakaa voimaani ja keskustella ratkaisuistani, tarvitsen ihmisiä. asuminen yksin ei palkitse samalla tavalla kuin kaksin kumppanin tai ystävän kanssa. yksinoloajaksi minulle riittäisi se aika minkä käytän opiskeluun, työhön ja joihinkin yksin liikkumisiin. olen joskus luullut olevani suurikin yksinäinen susi, mutta toisaalta silloin kotini on ollut täynnä ihmisiä. ahdistun ja kyllästyn erittäin helposti ja nopeasti, ja itseni viihdyttäminen on vaativa tehtävä. helposti alan rakentaa näytelmiä jotka eivät perustu todellisuuteen ja aiheutan sillä tavalla kärsimystä sekä itselleni että muille. tarvitsen ihmisiä, joiden seurassa voin olla rehellinen. tarvitsen kauniimman kodin ja kykyä olla ripustautumatta muihin ihmisiin samalla kun kuitenkin rakastan heitä.