Moi elämä

Oon niin taitava! Huomaatteko miten jopa mun narsistisuudestain potema tuska perustuu sille olettamukselle, että mun narsismini on kaikkien läheisteni elämissä hyvinkin keskeinen asia. Tää naurattaa mua niin paljon että paranin. Vietin myös pitkästä aikaa hauskan humalaillan, pojat laski rullakolla parkkipaikkamme autoliuskaa, jne, muutenkin nauroin niin että mahaan sattui, jne, jne, jne. (Siis viimeaikoina oon viettänyt melko usein viinaa ilman hauskaa, se ei  oo pidemmän päälle kovin toimiva yhdistelmä). Asun tällä hetkellä kahdessa asunnossa, tää on ihan kiva, ei oo kiirettä tavaroiden kanssa. Välimatkaakin on vaan pari korttelia. "Marian erinäisiä juttusia" - laatikosta löytyi myös aika paljon tekstiä jota en oo tullut lukeneeksi vuosikausiin, kaikenlaisii harjoitelmia, ei hullumpaa, ehkä mä innostun taas. Mut joo, uudesta asunnostain saattaa tulla mulle jopa koti, mikä oliskin ensimmäinen sitten lapsuuden, enhän mä nyt missään oo jaksanut asua paria vuotta pidempään. Tunnen tarvetta kirjoittaa suorasukaisemmin, onks se sallittua? Vai kenties jopa suotavaa? Pitääks se tehdä jonkin aliaksen takaa?