Yritän opetella arvottamaan asioita oikein. Pääni sisäiset tapahtumat eivät vastaa pääni ulkopuolista todellisuutta, mutta yritän siitä huolimatta. Pilvet nousevat kapinaan vain silloin kun kukaan ei katso. Tarkkailu vaikuttaa kohteen toimintaan, ja aivoitusten ylenmääräinen tarkkailu vie pohjan kokemiselta. Itsekontrollin illuusiosta voisi päästää irti, ja avata ovet hyvälaatuisen hengitysilman käydä sisään. Toimintaa suunnitelmien sijaan. Viis veisaamista siitä, onko toiminnalla ulkoinen tarkoite. Viis veisaamista siitä, mikä toiminnassa voi mennä pieleen -> mikään ei voi mennä pieleen. Sen sijaan, että tekee niin vähän että sen vähän analysoimiseen on loputtomasti aikaa, on tehtävä niin paljon, että tuskin ehtii edellisen tekemisen jälkeen hengähtää kun seuraava toimi on jo alkanut. Itsestään selvä.