Kirjoitustoiminnan siirsin joksikin aikaa taustalle. Nyt tapahtuu jotain, mutta en tiedä vielä mitä. En toisaalta tiedä tietääkö kukaan koskaan mitä tapahtuu, tai pitäisikö kenenkään tietää mitä tapahtuu, tai tapahtuuko koskaan oikeastaan mitään.
Sikäli kuin en ole päässyt osallistumaan fyysiseen todellisuuteen (olen oma jalkapuoli ratsuni, mitäs mä sanoin), -----. En tiedä miten olisin jatkanut tuotakaan lausetta, mutta alku tuntui tärkeältä.
Tässä yksi lyyrinen leikitelmä lähiajoilta, tää kertoo SIITÄ.
....
Apokalypsin viides ridaaja on
kuoreltaan nainen ja hengeltään pomo
kahvihönkäyksellä puhkuu ja puhaltaa
tieltään kaikki opression sikalat
ja rakentaa kaksikätisesti tilalle
sellaiset noisesonetit että maankuori tärisee innosta ja lopulta
huokaisee ilmoille mahtaisat laavarykäykset kosmoksen kupeille
Jostain yllätyksien nurkasta löytynyt
riettauksien rikkalapio
on lakaissut tämän nelisilmän
ikkunat puhtaiksi ja lahjomattomiksi kuin lapsen mieli
eikä kaikkeuden krumeluurilaitumilla
piehtarointia hidasta edes kintereen kenous
Tällä sesongilla astellaan paitsi
maanläheisissä myös räiskyvissä sävyissä
eikä ambivalenssille ole tarvetta kun
aavikon nomadistakin kuoriutuu tilaisuuden tullen villi bileiden
kuningar
- ja kun sanon kuningar, tarkoitan kuningar.
terveisin mä eli nyt:
terveisin mä eli nyt:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti