Huoh

Joskus kotona oleillessani pukeudun kuin olisin lähdössä ulos, rintsikat ja kaikki, jotta oloni olisi vähemmän passiivinen (enemmän aktiivinen) vaikken varsinaisesti tekisikään yhtään mitään. Tää on hyvin tehokas keino lieventää huonoa omaatuntoa esimerkiks siitä, että nukkuu vahingossa koko päivän ja herää puoli tuntia ennen auringonlaskua. Mutta minkä voisin sille, että yöt tälläisinään ei oo mun nukkuma-aikaa, vaikka väsymys onkin lamaannuttava. Ajatteleminen vie yöunet, ainaki väärin ajatteleminen, huomasin taaskin suuren solmukohdan ajatustoiminnassain, se on ollut siellä koko päivän (ja vähän pidempäänkin), jos saan joskus nukahdettua niin luultavimmin uneksin sen veks. Unissa on hyvä uudelleenohjelmoida itseään, jos sen taitaa. Tietysti vaarana on myös ottaa tosissaan omat unikuvansa ja, taas kerran, ihastua ideaaleihin. Tänä aamuna suunnitelmissani on uneksia itseni itsenäiseksi, rennoksi, yksinään onnelliseksi nuoreksi kaunottareksi joka ihastuu ainoastaan ei-inhimillisiin kohteisiin, kuten maisemiin, tekemisiin, hetkiin ja taiteisiin.