Kenties on hyvin vähän mitä yksi tietoisuuden ruumiillistuma ehtii yhden elämän aikana tehdä oman hyvinvointinsa eteen, kenties koko elinaika tulisi käyttää vain siihen, tiedä häntä riittäisikö aika siltikään juuri mihinkään. Ajan loppuminen on siitä hauska käsite, ettei se laajemmassa mittakaavassa varsinaisesti tarkoita mitään. Yhden ruumiillistuman hengissäpysymisaika on kuitenkin valitettavan rajallinen ja kuoren rapistuminen alkaa niin varhaisessa vaiheessa tuota surkeaa elinkaarta, että pysyäkseen hengissään ilman nahkojaankin tietoisen mielen on jatkuvasti kehiteltävä tapoja laajentaa itseään lihansa ulkopuolelle. Hyviä keinoja tähän ovat esimerkiksi rakastaminen, luominen ja tuhoaminen - jotka eroavat toisistaan hyvin vähän, jos lainkaan.
2 kommenttia:
ja onko suostuminen sitä kun lässähtää; kun ei enää pidä pintaansa?
tykkään paljo raadollisesta ruodinnastasi, tavoitat.
joo, no ehkä se on sitä. tykkään ruotia ruotoni ytimeen asti.
Lähetä kommentti