haukon ilmasta keuhkojesi murusia
talletan ne elinavaruuksieni onteloihin kuin rannoilta löydetyt sileät kivet
joiden muoto todistaa syvänmerenhautojen voimasta nostattaa salaisuudet matalikkoihin
hengityksesi kulkee nenäsi kaaren mukaisesti
ja matkaa keinuntasi tahdissa silmiesi takaa maahan ja ilmaan
joka muodostaa ympärillesi kartoittamattomien seutujen tiheikkökuplan
jos koskettaisit jalkaani
sen tehtävänä ei enää olisi käveleminen
ja jos suutelisit silmäluomeani
menettäisin yhden kolmasosan näkökyvystäni
jänteidesi ääriviivat kummittelevat hajanaisuuksieni reunoilla
ja aivoistasi kasvavat hiukset odottavat sormistani tehtyä luukampaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti