olen tuulisen vuoren noita
mahtavan napajäätikön sulattaja
uuden rakkauden kantaja ja vihan lähettiläs
jokien myrkyttäjä, haaskalintujen hukuttaja
lopun aikojen tulkki
ja mahtaileva konkistadori
olen tahmeaa seittiä ja juoksevaa hunajaa
olen jumalan äiti ja jumalan morsian
olen se joka matkaa etelään
olen rakkauden siemen ja vihan hedelmä
eivätkä minun silmäni ole sidotut
olen katkera kuningatar
ja astraaliaavikon madonna
ja minun käteni kantavat maailmaa
ja minun jalkani tallovat sitä
minä kävelen öisin ja lepään päivisin
minä syön vettä ja juon lintujen lihaa
minä tanssin käsilläni ja rummutan jaloillani
ja minun silmäni kuulevat sen mitä korvani eivät näe
olen vallasta juopunut neitsytkuningatar
ja nöyräksi oppinut maan rakastaja
minun suonissani virtaa musta kulta
ja minun hampaani ovat teräviksi hiotut
kun kutsun maailmaa
se kerääntyy pyörteiksi kämmenteni ylle
ja odottaa että puhallan sen taas matkoihinsa
ja kun kutsun rakkautta
se laukkaa luokseni raivopäisenä villinä hevosena
minä joudutan aikaa
ja minä hidastan sitä
ja minun taloni on rakennettu kivettyneestä puusta
ja minun tulisijani on aina lämmin
kun kurkotan kuuseen
en kapsahda katajaan
ja kun tavoitan kuuta
minä myös saan sen
olen oman metsäni kruunaamaton soturikuningas
ja oman heimoni päällikkö
minun kenkäni ovat puusta tehdyt
ja minun käteni ovat pajusta veistetyt
ja minun tanssini on ramman balettia
kun katson aurinkoon
näen siellä itseni
ja kun ulvon kuuta
ulvon itselleni
olen oman otsalohkoni valtiatar
ja oman astraaliaaveeni seppä
ja minun valtakuntani ovat minun uneni
ja kaikki mitä niiden ympärillä tapahtuu
kun minä levitän käteni
nousevat haaskalinnut taivaalle
ja kun minä syleilen itseäni
putoavat linnut kuolleina maahan
minun rakkauteni on luonut kokonaisia mannerlaattoja
ja kun ne kohtaavat
kohtaavat myös minun uneni
ja silloin koittaa tämän maailman loppu
ja jonkin toisen maailman alku
sillä silloin ovat minun uneni uneksitut
ja silloin ovat minun tarinani kerrotut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti