(kesäkoira)

(tässä kesällä kirjoittamani teksti, joka koskee kesällä tekemiäni ja ajattelemiani asioita, ja jonka nyt laitan tänne sen löydettyäni, vaikka koenkin suurehkoa vastenmielisyyttä asiaa kohtaan enkä haluaisi sekoittaa tätä omassani tai kenenkään muunkaan mielessä nykyhetkessä tapahtuviin asioihin, jotka kokonaisuutena tekevät mitättömäksi tällaiset surkeudet, jotka eivät ylipäätään ansaitsisi muuttua tekstiksi, mutta tuolloin paremman materiaalin puuttuessa niin pääsi käymään. en väheksy kokemuksia, mutta tosiasia on että jotkut asiat ovat kiinnostavampia ja parempia kuin toiset. suurinta vastenmielisyyttä itselleni tässä tekstissä tuottavat sanavalinnat, jotka olisin mieluusti käyttänyt johonkin muuhun. en voi perua ajatuksiani, joten joudun elämään sen asian kanssa että kirjoitin tämän silloin enkä nyt. mitenköhän toimisi, jos jokaisen julkaisemani tekstin yhteydessä olisi tällainen taustoittava esipuhe. vaikuttaako tämä lukijan ajatuksiin tekstistä? tiedät että pidän tätä tekstiä vastenmielisenä, koska se kertoo väärästä aiheesta. tiedät että kesä kuvottaa. nyt on talvi.)

raskas ruumis valuu vuorotellen verta ja hikeä

                  (niin minunkin, eri tahdissa)

                                  kaappaan niitä kieleni päälle

ja olen hyvinkin kotonani tässä luolassa

taas tässäkin luolassa

kuka tietää kenen aikaan näitä kelloja tulisi säätää

kesäaika on jossain talvella, jne

joinain hetkinä nuo silmätkin ärsyttävät

ja yritän pyörtää ajatusratojani u-käännöksellä takaisin a-pisteeseen vaikka

tiedän että se on niin lähellä mahdotonta kuin mikään tässä maailmassa voi olla

arkiset toimet muuttuvat liian nautinnollisiksi

ylevät toimet liian helpoiksi

lukeminen on taas kirjoittamista ja kuunteleminen puhumista

rauhallisuuteni hermostuttaa vauhkompia molekyylejäni

mutta ei tarpeeksi

kuinka oikeuttaisin itselleni tämänkin liiton

tämän ainoan liiton

ei enempää eikä vähempää kuin loputon kultavirtaus suusta suuhun