Näen pimeyttä kahdesti päivässä ja niiden välillä valonnopeuden
Luistelen näiden kartioiden välistä notkeasti kuin itseään lumoava käärme
ja mitä ikinä sinussa näenkin
onnistun vaatettamaan sen edelliseltä keisarilta lainattuihin säämiskäviittoihin
ja tyrkkäämään käteesi valtikan jota et jaksa kannatella ja joka polttaa nimeni ihoosi
Olen sitonut sinut kiinni ja olen ohjailevinani sinua
mutta itse tunnet kupeidesi voiman kun heittelet minua ympäri areenaa
ja lopulta palaat onnellisena karsinaasi
kätesi ja huulesi vielä taistelun jäljiltä lämpiminä ja hehkuvina kuin aavikko
Kaikki mitä aiot rakentaa tulee vielä sortumaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti