yhteenveto

syleilen mauttomuuttani kuin käärmettä kaulani ympärillä. oletatko etten tiedä miten rakastetaan? kaksi kolmesta miehestä vastaa tunteisiini sellaisina kuin ne esitän, loput ovat erehtyneet laskuissaan.

luikurinlaskettelijain kuningatar on tänäkin päivänä verhoutunut säälittävyyden viittaan ja pitelee kädessään velttoa valtikkaa, vaikka tähän yltäkylläisyyden sangriaan on lisätty juovuttavimmat mikserit jo ensimmäisten juhlien aikaan.

tunteiden kerjäläiset pysykööt kaupunkini muurien ulkopuolella ja muuratkoon silmänsäkin umpeen jotteivät näkisi palatsin orgioita. kylmään kuumuuteen kykenevät konkistadorit astukoot sisään ja pysykööt siellä niin pitkään kuin parhaaksi näkevät, tässä toimistossa ei leimata kellokortteja. ne jotka eivät kuulu kumpienkaan joukkoon asettukoot kaupungin laitamille vartioimaan kuningattaren henkeä ja huolehtimaan liikenteen sujuvuudesta - heidän työpanoksensa on se joka muistetaan vielä seuraavankin hallitsijan aikana.



ps.

vaikka tilanne ei nytkään ole täydellinen, se voisi olla vielä pahempi (ks. yllä), ja joka tapauksessa voin paremmin kuin vuosiin, mistä on kiittäminen suunnilleen samoja asioita kuin huonovointisuudestanikin. kaikeksi onneksi olen kuitenkin elossa ja oman ratsuni ohjaksissa, mikä merkitsee sitä että kaikki ei ole täysin toivotonta. olen edelleenkin kovan luokan liioittelija ja parhaat ideani saan lievässä epätoivon tilassa (kuitenkin niin, että pohjimmiltani tiedän että kaikki on järkeiltävissä takaisin toivon pariin). ennen kuin juoksen aavikolle, aion vielä nauttia siitä mikä nautittavissa on. suunnittelen kuitenkin näyttävää katoamistemppua joka jotenkin maagisesti johdattaisi mut sekä aavikon että veden äärelle, suurkaupungin anonymiteetin kautta yksinäiseksi harrikkanaiseksi ajelemaan päämäärättä halki preerian, tutustumatta enää koskaan yhteenkään ihmiseen sen syvemmin kuin on välttämätöntä.