Identiteetistä

Mulla on mahdollisuus olla ihminen jolla on mallinuken pää kirjahyllyssä, joka kannattelee suurempaa määrää kirjoja kuin jaksan lukea. Voin myös olla ihminen joka omistaa hienoja hattuja ja koruja. Näiden lisäksi voin olla ihminen joka ajaa tietynlaisella polkupyörällä ja jolla on ruskeat tai blondit hiukset ja tietynlaiset silmälasit ja omien mieltymystensä mukainen esteettinen ilme. Voin rakentaa identiteettini tän tilpehöörin varaan.

Toisaalta voin myös olla ihminen joka kirjoittaa runoja. Voisin myös olla ihminen joka opiskeli vuoden Kriittisessä Korkeakoulussa, mutta sen sijaan päätin olla ihminen joka jätti sen väliin. Voin olla ihminen joka opiskelee englantia Turun Yliopistossa ja ottaa sivuaineiksi filosofiaa ja luovaa kirjoittamista. Voin olla ihminen jolla on useita samanaikaisia suhteita, tai ihminen joka sitoutuu yhteen asiaan kerrallaan. Voin olla ihminen joka puree kynsiään, tai joka lakkaa kynsiään, tai sekä että. Voisin olla ihminen joka soittaa kitaraa, mutta senkin päätin joskus jättää väliin. Toisaalta missään säännöissä ei sanota, ettenkö voisi yks kaks alkaa olla sellainen ihminen, joka en aiemmin ollut. Voin lisätä tähän ominaisuuksieni pinoon vähän kaikenlaista, mutta en voi varsinaisesti poistaa siitä mitään. Vaikka olisinkin ihminen, joka soittaa kitaraa, olisin myös ihminen, joka oli 23 vuotta soittamatta sitä. Jos menisin Kriittiseen Korkeakouluun, olisin edelleen jättänyt kerran menemättä sinne. Ja jos hiukseni ovatkin nyt ruskeat, olen myös aikoinani ollut blondi.

Mitä tahansa teenkin ja olenkin nyt, se tallentuu loppuelämäkseni tekemisieni ja olemisieni ketjuun (joka voi olla myös kehä, ympyrä, piste, ydin, tai mistä kielikuvasta nyt kukin eniten missäkin yhteydessä tykkää). Siitäkin syystä, ihan vain itseäni (tätä egoa, jonka kautta toteutan ytimessäni olevaa molekyylimagiaa ja mitä muuta sieltä nyt löytyykään) kunnioittaakseni, mun (ja sun) tulis pitää huolta siitä että ne tekemiset, olemiset ja ominaisuudet on sellaisia, joista eteneminen ja joiden muisteleminen tuottaa enemmän tyydytystä ja onnea kuin tyytymättömyyttä ja surkeuden kokemuksia.

Tähänkin blogiin olen kirjoittanut ainakin viidesti alkavani siit (milloin mistäkin) edes toimia rehellisemmin, sanoa mitä tarkoitan ja tarkoittaa mitä sanon. Olenkohan kertaakaan vielä toteuttanut uhkaustani.