Hyvinkin menee

Oon tässä vaihtamassa pelokkaan aikuisen haarniskaa pelottoman lapsen pellepukuun, tuntuu sopivalta. Asiain väliaikainen luonne luo pikemminkin turvallisuuden kuin turvattomuuden tunnetta, ja apatiani väistyy takaoikealle. Oon hyvässä sovussa itseni ja kaiken muunkin kanssa, ja mieluusti viettäisinkin aikaa pienestä iloitsevien ihmisten seurassa juur nyt. Ikäväksein tunnen sellaista väkeä hyvin vähän, mutta onneks oon itse itseni paras ystävä (joskin myös pahin vihollinen, jos sille päälle satun). Tää on paras kevät naismuistiin, ja voi veljet, täähän on vasta alussa. Riippuvainen olen vain oman itseni mukanaolosta. En soimaa itseäni (tai ketään muutakaan) tekemättä jääneistä asioista tai lausumatta jääneistä sanoista, oletuksenain on että tästä multiversumista ei aika lopu kesken, kaikki mitä tulee tehdä, tehdään.