kas tässä kolmen vuoden takainen ajankohtaisehkoksi muuttunut aarre arkistoin

uuden maailman ampiaiset katoavat,
mutta pohjan akan luolassa ne kasvavat nyrkin kokoisiksi
ja kaatavat bensiiniä juhannuskokkoihin ja keittiöihin
ja meidän kellomme kulkevat vastapäivään,
minun ja sinun,
ja meidän viikkomme ovat linjoja joita pitkin edetä apokalyptisen hurmion kautta loppuun
joka ei ole alku
sellaisena kuin jättiläiset sen tuntevat

olen laajentunut länteen ja etelään
ja minun raajani ovat alkaneet maatua
ja se tarkoittaa lähdön aikaa
ja hevosen satuloimista
ja saappaiden sitomista

kun minä lähden
minä otan mukaani ne öiden ja päivien armeijat
jotka marssivat eilisen tahdissa
ja ne öiden ja päivien armeijat
minä jätän rannalle odottamaan persialaisia
ja kun persialaiset saapuvat
saa meri punertua minun armeijani verestä

minä en mainitse sen nimeä
joka lukitsi minut torniin
mutta oman nimeni minä lausun kuin rukouksen
ja kuin rukoillen minä rakastan itseäni
ja kun seuraavan valtakunnan kuningas kysyy minulta
haluanko olla hänen kuningattarensa
minä vastaan hänelle kieltävästi
sillä minä olen oma kuningattareni
ja oma narrini
ja oma jalkapuoli ratsuni