Ego go

Eihän tässä tunne enää mitään syytä olla onnellinen tahi onneton, päissään tahi päätön, surullinen tahi suruton. Olenkin sitten kaikkia samanaikaisesti, enkä oikein mitään. Pakkomielteet väistyvät tieltäin kuin halkaistu meri, ravaan rennosti kuivalla maalla koko matkan, tai ainaki horisonttiin asti.

"Omista" ominaisuuksistaan irtisanoutuminen on kyllä parasta mitä tiedän, sukeltamisen ohella. Tietty sukeltaminen onkin loistava keino irtautua mielestään ja lopusta ruumiistaan, hengittämättä, seisomatta, kävelemättä, istumatta, makaamatta, ja puhumatta. Vesi lienee suosikkini.

Katsottiin tuossa myös Inception, toimi (!).