että joudun pian kirjoittamaan jostain maan alle haudatusta, pullonmuotoiseen kuiluun sidotusta. Välttelen tätä viimeiseen asti, mutta pakkohan se on, jos ei muuten niin vastenmielisyyden läpikäymiseksi ja siten syrjäyttämiseksi. Haluaisin huutaa ja oksentaa, mutta kurkussa on pala, jonka voisin toki laulaakin pois, jos osaisin. Tietty haluaisin myös ratsastaa koirista isoimmalla, kiivetä tähkäpään torniin, sukeltaa Mariaanien hautaan, matkata aavikolla, jne...
Kaikki on siis kuten ennenkin, mutt ei sinne päinkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti