viime aikoina

en ole kirjoittanut yhtäkään runoa, lukenut olen romaaneja, novelleja, artikkeleita, uutisia, en runoja, ajatellut olen kaikkea, ajattelen enimmäkseen englanniksi, käännän lauseita suomesta englanniksi, englannista suomeksi, saksaksi, ruotsiksi, haluan osata kaikkia maailman kieliä, sijoitan itseni aavikolle (taas), ei ole enää yhtään utopiaa, kaikki on ulottuvilla, ymmärrän joka hetki enemmän, ei ole tarvetta kirjoittaa runoa, joka maalaa kuvia mun estetiikantajusta, joka on ennallaan, pyörittelen päässäni valtavaa luomistyötä, jota en vielä aloita, kirjoitan muistiinpanoja ilmakehään, kaikki on hyvin selkeää, kaikki on täysin välitöntä, kaikki soljuu, kaikki virtaa, pyörteitä on yksi, se on. tarkkailen kaikkea, en silti osaa vielä käyttäytyä, homma on tietenkin edelleen kesken, ja saa olla, mulle sopii kaikki.