minun täytyy matkata kauemmas nähdäkseni lähelle
minun täytyy nähdä pilaantuneet kaivot
rujot hikiset konkistadorit
astraalianarkismin villisti kieppuvat aaveet
minun täytyy koskettaa olemisen keskusta
minun täytyy tanssia ramman balettia palavassa talossa
ja tulla osaksi villiä hevosta
minun on kuoltava ja synnyttävä aina uudelleen
asuttava myrskyn silmässä
naitava koko luomakuntaa aurallani
ja unohdettava kaikki
ja muistettava kaikki
rakastan tätä älyttömyyden ja hulluuden fiestaa
niin kuin sokea rakastaa silmiään
ja öiden ja päivien riehakasta kakofoniaa
joka tempoo ympäri kosmosta kuin patoamaton virta
ja joka tärisee ja hytkyy ja tekee kaikesta epileptistä liikettä
yhtä hytkyvää epileptistä liikettä
ja minä rakastan lähestulkoon kaikkea mikä sekoittaa atomit
ja kosmos on täynnä samanlaisia astraalipummeja
amfetamiinijoogeja ja oblomovilaisia keksijöitä
universaaleja runkkareita ja kaaoksen nussijoita
ja minä syleilen tätä paskaista kosmosta
sillä se on minun hävitykseni areena ja minun luomiseni areena
ja minun sydämeni sykkii sen levottomassa tahdissa
minun kotini on ollut monissa nimettömissä paikoissa
ja minä otan sen mukaani kun nousen junaan
tai lähden juoksuun tai vaihdan elämää
ja tämä hysteerinen aikapommi kietoutuu ympärilleni kuin lämmin viitta
ja minä syleilen tätä paskaista kosmosta ja kaikkia sen loisia
sillä minun on muistettava kaikki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti